Ikuinen uhri

Vaikka olenkin nillittänyt tästä aiheesta joskus aikaisemminkin, en malta silti olla avautumatta siitä jälleen kerran. Seurasin nimittäin taas huvittuneena tänään Facebookissa erään puolitutun tilitystä siitä, miten huonoa palvelua hänen kohdalleen oli sattunut eräässä virastossa. Ja kuinka hän oli ihan itse kuullut, kuinka virkailija oli sitten työtoverilleen häntä haukkunut.

Kyseinen ihminen ei mielestään saa koskaan missään hyvää palvelua. Tarjoilija kuulee aina ravintolassa hänen tilauksensa väärin, ei muista tuoda hänen juomaansa tai sitten ei ole häntä huomaavinaankaan. Hänelle tuotu ruokalautasellinen on tietenkin täynnä jäähtynyttä ruokaa. Kaupassa myyjät ovat koppavia, postissa joutuu jonottamaan, lääkärissä se typerä puoskari ei tiedä mistään mitään ja kirjakaupassa juuri hänen haluamansa kirja oli loppuunmyyty. Ja niin edelleen.

Mä aloin tänään oikein miettiä tätä ihmistä ja hänen elämäänsä. Ja sitä, luuleeko hän todellakin, että tuo kaikki tapahtuu hänelle oikeasti, vai miettiikö hän koskaan voiko tämä olla totta ja voiko jossakussa muussa olla vika vai voisiko vikaa löytyä myös hänestä? Koska jos jollakulla ihmisellä on elämässä jatkuvasti noin paska mäihä, niin luulisi että kyse on vähintäänkin valtavanlaajuisesta kosmisesta salaliitosta. Ja jos tavan talliainen kuvittelee olevansa salaliiton keskipisteessä, on yleensä se hetki, jolloin kiltit sedät tulevat sovittamaan hienoa, pitkähihaista paitaa.

Onneks mulle sattuu yleensä kohdalle vain kivoja ihmisiä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. On mulla sitten ollu hyvä tuuri. Vai onko... Vai voisko sittenkin omalla asenteella olla jotain vaikutusta siihen? Voisko....?

;D