Jaa näitä päiviä...

Heräsin aamulla ja puin päälle rakkaimman farkkuhameeni, sen tummansinisen. Istuin keittiön pöydän ääreen meikkamaan. Koettaessani puristaa meikkivoidetta sieneen en saanut yhtään tippaa sitä osumaan sienelle, mutta kylläkin hameenhelmalle, siihen suoraan eteen. Koetin heti hangata tahran irti saippualla ja harjalla juoksevan veden alla, turhaan. Ei auttanut kuin nakata hame pyykkiin ja toivoa Bio Luvilin hoitavan homman, sillä hame on mulle NIIN rakas, vaikka onkin second hand. Vaihdoin päälle housut ja menin laittamaan aamiaista. Huuhdellessani jugurttitölkkiä onnistuin linkoamaan jugurttiset vedet vasta ylläni vaihtamille puhtaille housuille. Kirosin ja vein pöksyt pyykkikoriin ja hain kaapista jo aamun kolmannen vaatekappaleen. Kiikutin sitten jugurtti-myslikulhon pöytään ja kaadoin sen niin, että jugurttia ja mysliä valui pitkin pöytää. Onneksi ei ollut pöytäliinaa, mutta taas kului kallista aikaa. Kerkesin kuitenkin töihin ihan hyvissä ajoin, mutta mitä tein ensi töikseni? Räiskytin öljyä housuille nro 3. Tähän eteen. Just silleen, että varmasti näkyy. Ja kun tämmönen rasvatahra saa olla jämähtämässä näihin housuihin koko päivän, ennenkuin pääsen ne pesemään niin ei tarvii taas kristallipalloa siihen, lähteekö nää enää pyykissä puhtaaksi.

Ja kello on vasta puoli kymmenen.

Vittu sentäs!