Koira -tuo ajoituksen mestari

Minä, joka koskaan en nukahda uudelleen kun kello on jo soinut, minä, joka en koskaan nuku pommiin, nukahdin tänään uudelleen kun kello oli jo soinut ja nukuin pommiin. Onneksi en niin paljoa, etteikö edellytyksiä ennättää töihin olisi ollut. Vaatteet siis päälle tulipalovauhtia ja samalla omppua kitusiin. Ja sitten piski ulos. Ja juuri tänä aamuna kaikista aamuista pihalla piti olla jänis, josta koira sai paskahalvauksen eikä suostunut liikkumaan pihasta mihinkään melkein kymmeneen minuuttiin. Eikä siinä vielä kaikki.

Normaalisti kun mennään aamulla pusikkoon, se on max 5 minuuttia, parit pyörähdykset, ja torttu syntyy. Nyt sitä pyhää paskaa ei voinut tehdä ei sitten millään. Juuri tänä aamuna, kun mulla todellakaan ei ollut aikaa siihen, että hylätään kriittisellä ilmeellä ja nenä taivasta kohti paskapaikka toisensa jälkeen, piski vain taivasteli eikä näyttänyt tippaakaan siltä että sillä olisi edes kakkahätä. Lopulta raahasin rakin pois lenkiltä, koska oli pakko. Oli jäljellä vielä pieni mahdollisuus ennättää töihin ja kokoukseen ajoissa, ja välttää huudot.

Normaalisti kun pesen koiran tassut, se seisoo paikoillaan kuin patsas ja antaa minun kuivata käpälänsä ennenkuin edes yrittää yhtään mihinkään. Ja tietenkin juuri tänä aamuna se sai hepulin suihkussa, karkasi ja juoksi ympäri kämppää kastellen sen likomäräksi. Ja kruunasi sitten tämän shown alkamalla yhtäkkiä uikuttaa sydäntäsärkevästi oven edessä: mua kakattaa, äiti!!

Myöhästyin. Huudot tuli. Kiva kiva.