Kuolinilmoitus

Selailin eräänä päivänä paikallista sanomalehteä. Yleensä en lue kuolinilmoituksia, mutta tällä kertaa jostain syystä selailin niitä läpi. Sivun vasemmassa alanurkassa katse pysähtyi. Tuttu nimi pomppasi silmille kuin huutomerkki, syntymäaika ja kaikki. Katsoin vielä ilmoituksesta, ketkä olivat jääneet kaipaamaan ja kyllä, isän ja äidin, siskon ja kahden veljen, puolison nimet täsmäsivät. Koulukaverini yläasteen ja lukion ajalta.

Olimme samalla luokalla kuusi vuotta ja aika paljon tekemisissä. Meitä oli semmoinen neljän poppoo, jonka kanssa oltiin tiiviisti yhdessä. Tämän tytön synttäreillä järjestettiin kerran Kiina-teema, ja kokattiin kiinalaista ruokaa ja koetettiin syödä puikoilla ekaa kertaa elämässämme. Nauruksihan se meni.

Tuli yo-kirjoitukset, opiskelut, naimisiinmenot, ja muu elämä. Yhteydenpito jäi. Muutaman kerran sattumalta nähtiin kun kävin entisessä kotikaupungissani, jonne hän jäi asumaan minun muutettuani muualle. Sitten sekin vähä jäi, kun kummallakin oma elämä jatkoi matkaansa eri suuntiin.

Joskus, muutama vuosi sitten ehkä, kuulin ettei hänellä mene oikein hyvin. Puhuttiin mielenterveysongelmista ja muusta. Viinaa tai huumeita ei kuitenkaan ollut kuvassa mukana. Sitten huhut itsemurhayrityksestä ja kariutuneesta avioliitosta sekä lapsen menettämisestä. Ja nyt koruton ilmoitus lehden sivulla. Kaipaamaan jäivät. Vääjäämättä tuli mieleen, että onnistuikohan hän nyt siinä, missä muutama vuosi sitten meni metsään.

Levätköön rauhassa.