Matalakiitoa

Citykaveri ehdotti tapaamista toukokuulle ollessaan tulossa silloin kotikaupunkiini käymään. Rupesin selaamaan kalenteriani noin rutiiniluontoisesti merkitäkseni asian muistiin, mutta totesin järkytyksekseni, että koko toukokuussa ei ole enää kuin yksi vapaa viikonloppu. Yksi ainoa! Ja toukokuuhun on sentään kuitenkin kaksi viikkoa vielä. Mutta eipä siinä vielä kaikki: nämä menot oli kaikki varattu jo ainakin kaksi kuukautta aikaisemmin! Ja tarkennukseksi siis vielä, että yksikään viikonloppu ei ole työviikonloppu, lukuunottamatta yhtä kurssireissua.

Elämä tuntuu menevän eteenpäin kuin juna ja aina kun kuvittelee,että on aikaa vaikka mihin, huomaakin että sitä aikaa ei kerta kaikkiaan ole oikeastaan yhtään mihinkään. Enkä ole ainoa. Yksi näistä viikonlopuista on sovittu kavereiden kanssa tosiaan kaksi kuukautta sitten, ja tuntuu jotenkin säälittävältä, että yhteinen ilta kamujen kanssa on sovittava kalenteri kädessä. Ennen oli paljon helpompaa: puhelin käteen ja yleensä aina kaikille osapuolille sopi. Eipä sovi enää.

Kesäkuustakin on jo yksi viikonloppu varattu.