Naisen elämää: kärsimyksestä toiseen

Naisen elämään kuuluu olennaisena osana kärsimys. Kauneuden vuoksi joutuu kärsimään niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eilen harrastin taas kylppärissäni yhtä syvimmistä masokismin muodoista: karvoituksen huoltoa.

Pinsetit, epilaattori ja vahaliuskat aseenani kävin kulmakarvojen, kinttujen ja bikinirajan kimppuun. Samalla mietin sitä ihmeellistä seikkaa, että me naiset todellakin annamme uskotella itsellemme, että jokin tapa riuhtaista ihokarva irti juurineen olisi jotenkin toista hellempi. C'mon, ei ole hellää tapaa tehdä sitä. Lopputulos on joka tapauksessa se, että karva irtoaa juurineen ja se koskee kuin fan. Ihan sama, tehdäänkö se pinsetillä, vahalla, sokerilla vai epilaattorilla. Hurts like hell!!! Silti minäkin sorruin ostamaan epilaattorin, joka vakuuttaa pakkauksessaan "gentle epilation". Gentle my ass. Sileää jälkeä säärissä, totta, mutta hellävaraiseksi sitä ei olisi kutsunut unissaankaan, varsinkaan kun koko illan sen jälkeen sääriä pisteli ja kutitti, kihelmöi ja kuumotti. Aloesuihkeesta huolimatta. Lienee turha edes mainita, miltä tuntui siellä toisessa paikassa (ei kainaloissa) vahaliuskojen jälkeen. Ja nekin vahaliuskat olivat "gentle epilation for sensitive areas". Joopa joo.

Tässäkin asiassa noudatan kuitenkin "mielummin kertarytinä kuin ainainen kitinä" -periaatetta ja kärsin helvetillisiä kärsimyksiä tasaisin väliajoin mielummin kuin sheivaan jollain partahöylällä joka toinen ilta tai kärsin pistelevästä sängestä joka tunkee sukkien läpi. Näin saan sentään olla aina kerrallaan muutaman viikon rauhassa.

On se sen arvoista.