Post-hautajaiset

Noni. Hautajaiset oli eilen. Karmeat, niinkuin yleensä ovat. Ja kun vielä olin etupenkissä. Jotenkin vaan liian hirveää. Ulvoin silmät päästäni, mikä oli ennustettavissa, mutta eipä sillä ollut väliä. Niin itkivät muutkin. Paitsi leski.

Lesken käytös järkytti mua kaikkein eniten. Hän oli tyyni, rauhallinen ja oma lady itsensä, ja keskusteli kepeästi ihmisten kanssa ja tiedusteli heidän vointiaan. Silmät luonnottoman kirkkaana hän kierteli vieraiden joukossa jutustellen ja hymyillen. Ja voi luoja, että se repi mua kappaleiksi, sillä tiedän, että sitten kun romahdus tulee, se tulee lujaa. Toivottavasti voin olla lähellä silloin, kun se tapahtuu.

Nyt töissä, tyytyväisenä siitä että pitää keskittyä johonkin muuhun.