Rahanmenoa

Viimeisen viikon aikana vain viikonloppu on ollut aikaa, että mulle ei ole kolahtanut jotain laskua postiluukusta. Liiton jäsenmaksu, toisen liiton jäsenmaksu, lehtilasku, sähkölasku, puhelinlasku, eläinlääkärin lasku. Laskin nopeasti, että olen tässä kuussa maksanut laskuja kevyesti (tai no, ei niin kevyestikään... ) yli 500€. Tänään oli eka päivä siis todella moneen päivään, että postilaatikossa ei ollut muuta kuin vain Glorian Koti iltani viihdykkeeksi. Tai niin luulin.

Äsken nimittäin soi ovikello. Siellä oli naapurin kuuro mummeli, jolla oli kädessä kirjekuori. Pyyteli kovasti anteeksi kun tulee soittamaan ovikelloa näin myöhään (!!! 19.20!!!) mutta kun hänen postinsa välissä oli mulle osoitettu kirjekuori ja hän nyt vasta sen muisti tulla tuomaan. Että anteeksi vaan kauheasti ja tässä tämä kirje. En viitsinyt sanoa, että kirjeen olis ihan hyvin voinut vaan pudottaa postilaatikkooni. Kaipa mummeli on vähän yksinäinen, ja kirjeen tuominen oli loistava syy tulla soittamaan ovikelloa. Sinänsä en mummon kertomusta epäillyt, sillä kuoressa oli väärä osoite. Ja postinjakajallekin voi sattua.

Ja mikäs se siellä? Laskupa hyvinkin. Hautajaiskukista. Kiitos näkemiin. Onneksi ne kukat olivat niin uskomattoman kauniita, että laskun maksaminen ei harmittanut yhtään. Odotin jotain paljon pahempaa. Mutta pääsi tuokin taas iskemään puun takaa, olin nimittäin unohtanut koko laskun ihan tyystin.

Eipä siinä mittään, mutta 600€ raja kilahti rikki ihan komeasti. Olisin todella kiitollinen, jos loppukuukauden aikana ei enää tulis yhden yhtä laskua, tai olen todella nesteessä.