Rakas työkaverini, oletko huomannut...?

Joka aamu menemme töihin yhtä aikaa. Jos kuljet ovesta ennen minua, päästät sen heilahtamaan naamalleni, tai edessäni kiinni. Oletko huomannut? Kun menemme pukuhuoneeseen, jossa meidän lisäksemme on n. 40 muuta ihmistä, menet ensin suihkuun. Hyvähän se on, että pitää puhtaudestaan huolta, mutta sen suihkun jälkeen lotraat sitä jotain saakelin kookoksenhajuista hajustetta itseesi arviolta puoli litraa. Vaikka työpaikallamme onkin hajusteiden käyttö kielletty. Oletko huomannut, että se yksi työkaverisi siinä nurkkakaapilla alkaa aivastella joka aamu, ja vasta sen jälkeen kun sinä sitä hajustettasi hölväät? Et varmaankaan ole huomannut, sillä sitten sinun pitää linnoittautua toiseen niistä 40:lle hengelle varatuista ainoista kahdesta vessasta föönaamaan hiuksiasi ja meikkaamaan. Sinun on ihan pakko linnoittautua sinne vessaan ja pitää se varattuna, vaikka siinä pukuhuoneen puolella on pitkät peilit ja käsienpesualtaat, ja niiden vieressä on pistorasiat. Siellä valo myös olisi paljon parempi meikkaamiseen. Ja lisäksi siinä et olisi kenenkään tiellä. Oletko huomannut? Oletko myöskään huomannut sitä, että jo useampi ihminen on tästä sinulle nätisti sanonut? Luultavasti et. Tai ainakaan et ole siihen nätisti sanomiseen reagoinut millään tavalla.

Rakas työkaverini, älä siis ihmettele, jos jonain kauniina aamuna joku iskee oven kiinni sinun varpaillesi, kaataa sen vitun kookoshajusteen viemäriin, repii sinut hiuksista ulos sieltä vessasta ja paiskaa sinut kokonelsonilla alusvaatteisillasi lumihankeen.

Kannattaisiko edes pikkuisen opetella ottamaan toisia huomioon? Oletko huomannut? Tai ajatellut?