Toinen yö kun valvon. Viime yönä sentään viisi tuntia unta, nyt kaksi ja puoli. Ja huomenna pitäis heittää 12h päivä, josta n. 6h tien päällä, jossa tunnetusti pitäis olla valppaana. Argh.
Millonkahan sitä oppisi elämään niin, että huolehtisi, ahdistuisi ja murehtisi vasta sitten jos siihen on aihetta? Miksi pitää olla niin pahuksen huono olo, vaikka asiat ovat aivan hyvin. Nytkin erehdyin vain yöllisellä pissareissulla suomaan kahden nanosekunnin ajaksi pari mietettä töihin palaamiselle, ja naps, sellainen angsti päällä että hyvä kun henki kulkee. Ajatuskin siitä, että kaiken tämänkeväisen paskan jälkeen pitäisi kohdata pomo, on aivan kestämättömän kamala. Alkaa itkettää, kun vain ajattelenkin sitä. Lisäksi huolettaa moni muukin asia, joista ei kuitenkaan tässä sen enempää. Nekin on sellaisia asioita, jotka hyvin todennäköisesti kääntyy ihan parhain päin.
Mutta mitä tehdä, kun ei voi olla murehtimatta?
2 kommenttia
Anonyymi
5.7.2009 13:31
Mä oon vähä samanlainen.Meinaan että mietin asioita joihin on aikaa ties kuinka kauan ennen kun on edessä.Pari kertaa oon onnistunu sysäämään jonkun asian miettimisen taka alalle sillä konstilla että oon vaa todennu itelle että mietin asiaa sitte vasta kun se on ajankohtainen..
Ihan hyvällä omallatunnolla voit kyllä lomailla.Pomos se väärässä on.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:46
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin