Valoa

Viime viikolla pääsin yhtenä päivänä lähtemään töistä jo puoli neljältä. Jotain oli oudosti, en vain oikein tajunnut mikä. Pyörä oli katoksessa nöyrästi odottamassa ihan omalla paikallaan. Muutenkin maailma näytti sellaiselta kuin pitikin, ja mietiskelin, että kyllä mä kaikki sille päivälle kuuluneet työtkin ennätin mielestäni tehdä. Läksin polkemaan kohti kotia ja silloin, ajettuani parisataa metriä, tajusin missä vika. Ja sehän ei ollut mikään vika. Ei ollut säkkipimeää! Kello oli puoli neljä, eikä ollut säkkipimeää, ei edes lähelle. Oli valoisaa. Ei enää ihan niin kirkasta kuin yhdeltä päivällä, mutta selvästi valoisaa. En ollut edes laittanut pyörään valoja päälle.

Nyt valon lisääntymisen huomaa joka päivä. Valoisa hivuttaa pidemmälle ja pidemmälle päivään, ja voi että se on ihanaa. Olen ihan fiiliksissä!

Nyt maltan tuskin odottaa sitä aamua, kun on ensimmäisen kerran valoisaa töihin lähtiessä.

<3