Sain toissailtana puhelun, joka ei ollut yllätys. Koska puhelin soi kohtalaisen myöhään illalla ja koska näin, kuka soittaa, tiesin heti, mitä asia koskee. Ja niinhän se oli. Langan toisessa päässä ystäväni, joka purskahti itkuun heti kuullessaan ääneni: "Se jätti mut, me ollaan erottu."
Vittumaisinta, mitä tuollaisessa tilanteessa on kuulla, on kuulla jonkun sanovan "Mä tiesin, et tää on tulossa", joten koetin vain lohduttaa ystävääni. Silti, jälleen kerran, mielessä pyöri tuhat ääneen lausumatonta kysymystä, joista tärkein oli: "Etkö todellakaan nähnyt sen tulevan? Etkö todellakaan aavistanut mitään?".
Mulle oli todellinen yllätys aikoinaan, kun nämä kaksi alkoivat seurustella. Mies on todellinen järkevyyden perikuva, nainen puolestaan hyvää tarkoittava ja herttainen, mutta airhead. Mies on omien teidensä kulkija ja jo harrastuksiltaan sellainen, joka on paljon poissa kotoa. Nainen taas halusi kiihkeästi naimisiin, perheen ja lapsia. Hommattiin omakotitalo, jota esitellessään nainen kertoi ikionnellisena, miten yläkertaan saa helposti laajennettua lastenkammarin tai kaksi, riippuen siitä miten paljon lapsia sitten tulee. Mies kiemurteli vaivautuneena taustalla. Nainen puhui usein kihlauksesta, naimisiinmenosta ja perheestä. Mies ei koskaan. Ei koskaan.
Viimeisen puolen vuoden aikana suunta oli selvä. Mies ei ollut koskaan kotona. Jokainen mahdollinen veruke olla poissa käytettiin hyväksi. Yhteisiä rientoja ei ollut. Juhlapyhätkin mies työskenteli, omasta vapaasta tahdostaan. Tunnelma oli kireä.
Nyt tapahtumat ovat sitten siltä osin päätöksessään. Ystävän suru koskettaa pahasti. Mun ystäväpiirissä on ollu ihme erobuumi =( Näistä kyllä suurin osa on tullut täysin puun takaa, mutta tämä todellakaan ei. Silti koetan nyt keskittyä lohduttamaan ystävääni ja ennemmin purisin kieleni poikki kuin sanoisin hänelle, että mä arvasin.
Surunsa keskellä kukaan ei totisesti kaipaa besserwisseriä.
3 kommenttia
piiklenarttu
2.2.2010 09:49
joo ei :/
mä enne tapasin sanoo et ku mä katton mun ystiksie rengastettui uroksii ni munnei käy yhtää kateeks ja mä voin olla ilosesti vanhapiika – mut ku ne sit yks toisesa jälkee eros ni kyl mä sentää pidin pääni kii enkä sanonu et vittu siit tyypist nyt ois niskanahallaaki nähny et se on kusipää / et se eijo sun pari / et ton kans eijo tulevasuutta tms; kolme vuatta on must sellane karenssi et sitä enne ei mut jos jostai syyst sejjälkee viä tulee se asia esii ni sit voi jo sanookki mitä ajattelee
Vastaa kommenttiin
Caduceus
2.2.2010 11:25
Mun tosi rakkaat ystävät eros syksyllä ja jo siin oli heti yhdet toiset kaverit toitottamassa, miten he jotenki arvas ja et se oli kyl nähtävissä. Samoin yks toinen mun ystäväpariskunta, joka oli tavannut tämän eronneen pariskunnan VAIN KERRAN, osasi kuulemma heti sanoa asioiden oikean laidan, kun kuuli mitä oli tapahtunut ja miksi. Vittu että vitutti, etenkin toi jälkimmäinen. Koska he eivät edes tunteneet näitä ihmisiä yhtään.
Tässä tapauksessa surullista on se, että kumpikaan ei ole kusipää tai muuta, ja kumpikin on mun hyvä ystävä. He vaan ei sovi toisilleen =( Mä vaan ootan, milloin toinen osapuoli ottaa muhun yhteyttä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:43
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin