Voitonriemua ja lievää häpeää

Viimeinkin tein sen, mitä olen vältellyt koko kesän, kierrellyt kuin kissa kuumaa puuroa ja jota vastaan olen keksinyt niin monta tekosyytä, että ihme kun ei ole nenä kasvanut pituutta. Nimittäin siivosin vaatekomeroni. Samalla sitten tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun laitoin nyyhkien pois kesävaatteet (hyvä, tämä todistaa oikeaksi, että olisi ollut täysin hätiköityä siivota komero aikaisemmin).

Taputtelin itseäni olalle ja kiittelin omaa reippauttani, kun aloitin komeron siivouksen. Reipas ja urhoollinen tunne säilyi koko urakan loppuun, mutta kieltämättä siihen sekoittui myös hieman noloutta. Löysin nimittäin vaatekaapin uumenista yhtä ja toista, mistä minulla ei ollut harmaintakaan muistikuvaa, mm kukallisen minihameen, polvimittaiset pellavashortsit a la Benetton ja kolme iskemätöntä t-paitaa, joissa oli vielä laput niskassa kiinni. Ja minä kun olen niin tuskaillut sitä, että t-paitoja pitäis ostaa, kun niitä on niin vähän. Joopa. Kaapin uumenista löytyi noiden kolmen uuden paidan lisäksi 16 pitokelpoista t-paitaa, siis sellaista, jollainen päällä voi mennä töihin tai kaupungille, ja 5 lenkkipaitakategoriaan laskettavaa paitaa vielä päälle. Taitavat riittää, kuitenkin.

Seuraava uroteko olis varmaan sukkalaatikko, jossa tuntuu olevan enemmän parittomia kuin pareja. Se toinen sukka vain aina salaperäisesti katoaa. Ehkä äkkinäinen hyökkäys sukkalaatikon kimppuun olis hyvä keino saada karkulaiset kiinni.