Blogi

Elikkä se mikä on elämässä epäreiluinta, on tapa, jolla se päättyy. Elämä on itseasiassa yhtä helvettiä.
Se vie suurimman osan ajastasi ja mitä saat kiitokseksi? Kuoleman!
Onko se joku bonus vai mikä?

Mitä jos elämä elettäisiin takaperin?

Hoidetaan pahin tälli, eli kuolema, pois alta heti alkuun.
Tämän jälkeen siirrytään vanhainkotiin, josta sinut passitetaan pihalle koska olet liian nuori ja hyväkuntoinen.

Saat kultakellon ja aloitat työelämäsi korkeimmalta pallilta!
Teet töitä 40 vuotta kunnes aloitat riemukkaan opiskeluelämän. Kuntosi paranee kokoajan ja näytät päivä päivältä paremmalta!
Ryyppäät ja riehut ja seksielämäsi on yhtä sekoilua valmistuessasi yläasteelle menemiseen.
Käyt läpi ylä-ja ala-asteet, jossa koulutehtävät helpottuvat vuosi vuodelta. Lopussa saat kultaisen tähden vihkoosi, kun lasket 1+2 oikein!
Olet lapsi ja elät viimeiset vuotesi ilman vastuutta leikkien, syöden ja nukkuen. Lopuksi kellut äidin vatsassa 9:n kuukautta , jonka jälkeen päätät elämäsi orgasmiin!"

Tämä juttu jaksaa hymyilyttää joka kerta.

Minulla oli mahdollisuus tutustua Norjan matkallani ystäväperheen maatilalla karjakkona työskentelevään Zitaan. Zita on seitsemättäkymmentävuotta käyvä nuorekas muori ja tosielämän kouho, josta kirjailijat kehittelevät kurat housuun naurattavia hahmoja riemukkaisiin romaaneihinsa. Zitan karaktääriin ja sattumuksiin ei edes tarvitse laittaa paljoa fiktiota, muuten menee yli.

Zita lähti vanhoilla päivillään Keski-Norjaan karjakoksi, sillä siellä tienaa hyvin verrattuna Liettuan kansaneläkkeeseen. Kotona Zitalla on vuohia parikymmentä päätä, joita hän ei epäröinyt hetkeäkään jättää oman onnensa varaan muutamaksi kuukaudeksi, jonka aikaa keikan piti kestää. Zita laittoi vuohet taloon sisälle ja ovet lukkoon. Pihalta ne olisivat kadonneet muihin patoihin välittömästi, kun onnikka korjaa Zitan pysäkiltä.
Eipä aikaakaan, kun Zitan perään soitellaan Keski-Norjaan. Poliisilla oli ikäviä uutisia. Zitan talon ikkunat ja ovet on rikottu, tapetit on hävinneet seinistä rinnan korkeudelle, huonekaluista on jäljellä runkokehikot... ja vuohet ovat poissa. Huligaanit ovat murtautuneet talooni ja tuhonneet paikat, oli ainut Zitan järkeenkäyvä selitys tapahtumalle, kun vuohilauma oli saanut tarpeekseen sisämajoituksesta.

Vaikka Zita on Liettualainen kylähullu, niin hän on työssään hyvä ja aikaansaava. Joutilaisuutta hän ei siedä vaan tekemistä navetassa riittää. Jopa niin paljon, että Zita vaihtoi sisämajoituksen navetan ylisiin. 10 metriä lyhempi työmatka. Tosin työmaan puolelle pitää siirtyä vaarallista reittiä ikkunasta, katon rajasta, josta on suora metrien pudotus lantalaan. Onneksi tilan sähköliittymä on vedetty ikkunan juureen, josta saa hiukan tukea työmatkalla...
No, kuten arva saattaa, Zita horjahti ikkunasta alas lantalaan, vieden mennessään 20 kilowatin kolmivaihesähköliittymän. Eipä hätiä mitiä, käy se käsin lypsäminen Zitalta pää paketissa muutamia päiviä, kun tila on sähköttä. Mikä sen kylähullun tappaisi, jos metrien pudotus päälleen, hukuttaminen paskaan tai voimavirta ei riitä...

Pelkäämpä, että joudun palaamaan Zitan edesottamuksiin vielä ennen kuin Keski-Norja on jälleen entisensä.

Jostain miesten keskustelupalstalta: Olen muuttamassa yhteen naiseni kanssa. Mitä kannattaa ottaa huomioon?
Kannattaako yleensä muuttaa? t. nimim. Uskallanko?
Vastaus:
- En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista puolista. Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa kun saa aina siivota sun jälkiäsi". Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin: Ei ole olemassa enää "miesten ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. Nainen olettaa, että siivous, tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys jne jaetaan puoliksi. Molemmat siis tekevät näitä koska on "vanhanaikaista" että nainen joutuisi tekemään kotityöt.
Tottahan se silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi osata suoriutua noista kaikista. Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat, paikata puhjennut pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa lamppu kattoon, leikata nurmikko jne jne. Ne ovat aina miesten töitä.. Se tasa-arvo katoaa oudosti siinä tilanteessa.
No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy elämään, harva nainen "haluaa osata" esim. vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja yritä sanoa samaa vaikka silittämisestä.
Tulet myös huomaamaan että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä kaikenlaisesta turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy Jukka-palmu punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia hyödyttömiä koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa kun se sopii niin kivasti noiden verhojen väriin".
Muistinko jo mainita että verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan väriään radikaalisti. Tulee kaikkia kivoja kivoja pastellisävyjä. Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit jossain vitun sisustusohjelmassa.
Kannattaa ostaa myös joku muovipussi missä säilytät partakonetta, dödöä ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule enää mahtumaan, se on sanomattakin selvä. Vessa pursuaa mitä ihmelliisempiä purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo vaniljatangontuoksuinen hajusaippua, jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne wc-renkaan pissatipat...
Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen televisiosta on mahdotonta koska sieltä tulee aina joku vitun sinkkuelämää tms elämää suurempaa jota naisen on yksinkertaisesti pakko katsoa.
Älä vaan tee sitä virhettä että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta koska se pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin ovat niin ruman näköisiä.
Äläkä edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita tms koska ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen.
Hyväksy se että television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on lähes joka puolella asuntoa. Ne on niin kivoja mutta niitä ei saa polttaa koska sitten ei ole enää kivannäköisiä.
Kannattaa varautua myös siihen että rento kavereiden kanssa oleskeleminen asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään, siivotaan ja leivotaan koska nainen ei halua että ihmiset luulevat että teillä on sekaista. Lisäksi on mm pakko aina ostaa/leipoa jotain jos joku kaveri sattuu tulemaan "kylään". Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista joita joutuu vetämään joku 5-6kpl että saat kahvihimosi tyydytettyä. Kahvipannu pitää myös pestä joka kerran jälkeen kun sitä on käytetty. Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa heistä on juoppoja luusereita naisesi mielestä.
Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa koska
A) se on niiiiin epätervellistä
B) olohuoneessa ei saa syödä ettei limenvärinen sohva likaannu
C) et halua enää katsoa leffoja koska ainoa vaihtoehto on romanttiset komediat. "en mä halua katsoa tuollaista väkivaltaa", lisäksi naisille on yksinkertaista mahdotonta keskittyä elokuvaan koska samalla pitää lakata kynnet, föönätä, meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan kysymyksiin "Kuka tuo on" "siis kuka tuo on ja mitä se tekee, miksi se nyt noin tekee". Elokuvanautinto on pilalla koska kuulet samalla mitä Petra on tehnyt viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen suhtautunut. Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia.
Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi koska nainen sisustaa ne kerran viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon unikkokuvioisessa avainkaapissa mutta eihän niitä sieltä löydy koska tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaa ne ovat eteisen lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi kirppikseltä) jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko vitun lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat varmaan kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta toiseen.. "koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi tuon sammakkopatsaan kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan... ei sitä sinne voi laittaa, tulee huono feng shui....Koitapas kantaa se tuonne..."
Mitään elintarviketta ei voi pitää alkuperäisessä pakkauksessa vaan kaikki on sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin jotka ovat epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat samanvärisiä ja ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla että kaapista on mahdoton löytää yhtään mitään. Varsinkaan kun purkkien sisältö vaihtuu kerran viikossa.
Viikolla juomisen voit unohtaa, samoin sen että otat illalla pari kaljaa. "Pitääkö sun aina juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän isällä". Dokaaminen kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin" joissa on pelkästään pariskuntia, taustalla soi hiljaa Ricky Martin tai Ultra Bra ja pöydällä on lukematon valikoima erilaisia pikkusuolaisia. Muista käyttää lautasta ja lautasliinaa.
Lisäksi siellä haisee ne vitun tuoksukynttilät.
Terveisin,
-Antero-

Alkuperäinen teksti on julkaistu 1950-luvulla Hyvän vaimon käsikirjassa (Home Economics Textbook)

Valmista illallinen. Suunnittele se etukäteen, ehkä jopa edellisenä iltana, jotta herkullinen ruoka olisi valmiina kun hän saapuu kotiin. Näin kerrot hänelle, että olet ajatellut häntä ja huomioit hänen tarpeensa. Useimmat miehet ovat nälkäisiä tullessaan kotiin ja hyvä illallinen (varsinkin hänen lempiruokaansa) on osa lämmintä vastaanottoa.

Valmistele itsesi. Käytä 15 minuuttia lepäämiseen, jotta olisit virkeä, kun hän tulee töistä. Parantele meikkiäsi, laita hiuksiisi nauha ja näytä raikkaalta. Hän on juuri ollut uupuneiden työkavereiden seurassa.

Ole hilpeä ja mielenkiintoinen. Hänen tylsä päivänsä voi tarvita piristystä ja yksi sinun velvollisuuksistasi on piristää häntä.

Siivoa sotkut. Käy talo läpi viimeisen kerran juuri ennen kuin aviomiehesi saapuu. Kerää koulukirjat, lelut, paperit ym. ja pyyhkäise pölyt pöydiltä. Kylmempinä päivinä sinun pitäisi sytyttää takkaan/uuniin tuli, jonka lämmössä hän voi rentoutua. Aviomiehesi tuntee tällöin löytäneensä rauhan ja järjestyksen tyyssijan ja sinäkin piristyt. Loppujen lopuksi hänen tarpeidensa huomioiminenhan takaa sinulle huikean henkilökohtaisen tyydytyksen tunteen.

Siisti lapset. Käytä muutama minuutti lasten kasvojen ja käsien pesuun (jos he ovat pieniä), kampaa heidän hiuksensa ja jos vain mahdollista, vaihda heidän vaatteensa. Hehän ovat pikkuaarteita ja aviomiehesi haluaa nähdä heidät sellaisina. Minimoi kaikki melu. Eliminoi imurin, pesukoneen ja kuivausrummun äänet hänen kotiintuloaikansa lähestyessä. Kannusta lapsia olemaan hiljaa.

Ole iloinen tavatessasi aviomiehesi. Ota hänet vastaan hymyilemällä lämpimästi ja osoita, että haluat vilpittömästi miellyttää häntä. Kuuntele häntä. Sinulla saattaa olla useita tärkeitä kysymyksiä hänelle, mutta nyt ei ole niiden aika. Anna hänen puhua ensin - muista, että hänen keskusteluaiheensa ovat aina sinun asioitasi tärkeämpiä.

Tee illasta hänen iltansa. Älä koskaan valita, jos hän on myöhässä tai menee ulos illalliselle tai muihin huvituksiin ilman sinua. Sen sijaan yritä ymmärtää hänen rasittavan elämänsä paineita ja hänen todellista tarvettaan rentoutua töiden jälkeen. Sinun tavoitteesi on tehdä kodista rauhan, seesteisyyden ja järjestyksen tyyssija, jossa miehesi voi uudistua henkisesti ja fyysisesti.

Älä ota häntä vastaan ongelmien ja valitusten säestämänä. Älä valita, jos hän tulee myöhään kotiin tai jos hän on koko yön poissa kotoa. Se on pientä verrattuna siihen, mitä hän on voinut joutua kärsimään päivän aikana.

Tee hänen olostaan mukava. Vie hänet makuuhuoneeseen lepäämään tai mukavaan nojatuoliin istumaan. Valmista kylmä tai kuuma juoma häntä varten. Tarjoudu ottamaan häneltä kengät jalasta ja pöyhi hänen tyynynsä. Puhu hiljaisella, rauhoittavalla ja miellyttävällä äänellä.

Älä kysele hänen tekemisistään, äläkä kyseenalaista hänen päätöksiään tai vilpittömyyttään. Muista, että hän on perheen pää ja on siis aina oikeudenmukainen ja rehellinen. Sinulla ei ole oikeutta epäillä häntä.

1. On tärkeää löytää mies, joka osallistuu kotitöihin, joka silloin tällöin kokkaa ja jolla on työpaikka.
2. On tärkeää löytää mies, joka saa sinut nauramaan.
3. On tärkeää löytää mies, johon voit luottaa ja joka ei valehtele.
4. On tärkeää löytää mies, joka on hyvä sängyssä.
5. On ehdottoman tärkeää, että nämä neljä miestä eivät tunne toisiaan!!!

Uunin käytön jatkokurssi edistyneille käyttäjille.
Osa: paperit

Vietimme viime marraskuussa työpaikan pikkujouluja, jotka menivät perinteisesti. Myös seuraavan päivän ohjelma oli ennalta tiedossa, syvä ja pitkä kooma.
Heräilin siinä alkuillasta ja mielessä olivat ne perinteiset seuraavan päivän lääkkeet: korjaussarja, salmiakkia, pizza, coca cola ja no joo.
Päätin ryhtyä käsitöihin helpottaakseni oloani. Vettä, jauhoja, hiivaa, nousemaan. Paseerattua tomaattia, mausteita. Juustoa raasteeksi, paprikaa, sipulia, tonnikalaa, ananasta paloiksi, jauhelihaa.
Pohja nousi täydelliseksi, tomaattikastike oli täydellistä. Täytteet päälle ja pizza uuniin.
Varttitunti ei olisi voinut tuntua pidemmälle. Verensokeri putosi juuri nollaan kun vedin pizzaa uunista. Tärisevin käsin leikkasin sen paloiksi ja yritin saada paperista irti. Tuntuu kuin paperi ja pohja olisivat tehneet liiton, jota ei erota mikään maallinen valta.
Otin selvää tämän salaliiton osapuolista. Jauhot olivat samoja mitä olin ennenkin käyttänyt, paperi voipaperia. Voi vtu paperia, ilmeisesti kaupasta oli sitten tullut otettua leivinpaperin sijaan voipaperia kun ei vielä kolmikymppisenä tiennyt eroa.
Itkun sekaisen raivon vallassa, itse alusta loppuun saakka tehty, höyryävä, elämäni pizza edessäni piti päättää nieleekö tappion kuin nainen ja syö päältä täytteet vai paiskaako miehisesti pellisen roskiin palaakaan maistamatta. Päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja se tuntui jyrkkyydessään vähän helpottavalta kun ajatteli, että aina on Kotipizza.

Sanelin kiihkossa tilaukseni ja annoin osoitteeni. Puhelin ei meinannut pysyä kädessä kun poika ilmoitti, että heillä on vähän ruuhkaa, puolitoista tuntia. Puolen toista tunnin päästä se pizza olisi pitänyt laittaa suoraan suoneen tipasta. Kannattiko herätä? Tämän täytyy olla näitä seuraavan päivän unia!

Pizzaa tehdessä oli tullut oloa paranneltua korjaussarjalla sen verran, ettei voinut tarttua enää auton rattiin. Loppuilta meni sitten etsiessä ohjetta molo-tovin-koktailien tekoon ja selvittäessä missä voi-vtu-paperia valmistetaan...

Tilipäivän ajankohdasta riippuen myös skumppa ja cava käyvät loistavasti. Eli oikotie onneen käy Alkon kautta, mutta ukottaminen sikseen ja sieltä piccolopullollinen tai korkeintaan kaksi kuivaa tai erittäin kuivaa kuplivaa. Kyllä, piccolopullo on 2 dl, eli yhdet lasilliset kummallekin. Jos ilme ei kirkastu, niin voi kokeilla toista pullollista ja jos ei sittenkään, niin valitettavasti olet maallisen avun ulkopuolella.

Kuplivan kyytipoika syntyy seuraavasti.
Croissantteja. Kaupoista löytyy einestiskistä sellaisia pahvisia hernerokkapurkin näköisiä tötsiä, jossa on taikinaa valmiiksi margariinisarviksi leikattuna. Sellaisia yksi. Purkin kyljestä löytyy kasaamisohje. Eli purkista suoraan leivinpaperille rullattuna ja 200 asteiseen uuniin. Katso, että rullailet kolmion leveämmästä päästä aloittaen ja löysästi. Unohda maidolla ja varsinkin munalla sivelyt.
Vartin päästä, kun croissantit ovat valmiit, anna jäähtyä hetki ja halkaise sitten siten, että kansi jää kiinni yhdestä nurkasta. Ja käytä sahalaitaista veistä ja pomminpurkajan otteita, jotta crossantti näyttää halkaisun jälkeen vielä tunnistettavalta.
Jokaisen croissantin väliin tulee yksi lehvä salaattia. Tammenlehväsalaatti on parasta tähän tarkoitukseen.
Lisäksi jokaisen croissantin väliin tulee yksi ohut siivu (4 - 4,5 mm) brie-juustoa.
Sitten tuleekin se vaikein rasti. Pitäisi löytää puolikas Cantaloup-meloni, joka on kypsä. Kylillä liikkuu sitkeä uskomus, että K-kaupoissa on tarpeeksi riiputettua tavaraa yleisesti tarjolla. Kypsän melonin tuntee siitä, että se tuoksuu voimakkaan makealle ja hedelmäiselle jo ulko-ovelle asti. Eli nokka kiinni kelmuun ja härskisti puristelemaan. Jos mieleen tulee jotain imetysajoista, on kyseessä todellinen löytö.
Cantaloup-melonista leikataan brie-juustosiivua hieman reilumman kokoinen pala (6 - 6,5 mm), ilman kuorta ja sitä vihreää kerrosta kuoren vieressä. Myöskään siemenet eivät kuulu reseptiin. Ja hei, kotikokit siellä patojen äärellä, täytteiden järjestys on sitten esitetyssä järjestyksessä - ei mennä heti tuunaa ja pimpaa toimivaa reseptiä.
Sitten grammariin klassista, vaikkapa Vivaldin Neljä Vuodenaikaa ja pusuttelemaan honeypuppeli hereille.

Kotiteatteri syntyy seuraavasti. Keskustele vaimon kanssa. Yritä olla ovela, muuten tai edes sittenkään et tule pärjäämään tästä aiheesta keskusteltaessa. Käytä hyväksi jo entuudestaan toimiviksi todettuja metodeja: kiristys, uhkailu ja lahjonta. Ole pitkämielinen, hankkeesi ei ehkä toteudu tällä vuosisadalla. Jos kuitenkin saat vihreää valoa hankkeellesi, niin älä ainakaan tee sitä virhettä, että odotat vaimon osallistuvan hankintaan muussa kuin kriitikon muodossa. Jos luvan hellyttyä epäilyttää, että homma kävi turhankin helposti, ei muuta kuin pää kolmantena jalkana kauppaa heti. Se veneesi, moottorikelkkasi, rumpusi, punttisalisi, jne. olisi mennyt myyntiin hänen toimestaan joka tapauksessa ensi viikolla. Olit vaan onnekas, kun sait edes jotain tilalle.

Kaupasta 16:9 suhteella mattapintainen, mustareunainen 90-100 tuumainen rullavalkokangas riippuen sijoituspaikan leveydestä. Parhaimpia sijoituspaikkoja rullavalkokankaalle on ikkunaa vasten, verholaudan taaksi. Näin se ei jää näkyviin olleessaan ei katselu asennossa ja katseluasennossa se toimii huoneen lisäpimentimenä.

Sitten tarvitaan projektori, jonka minimi speksi on seuraava: kotrasti > 1:10000, käyntiääni < 30 desibeliä, valoteho > 1000 ansi lumenia, tarkkuus Full HD 1080p sekä HDMI ja komponenttisisääntulot. Lisäksi tarvitset kattotelineen tykille, jos et voi sijoittaa sitä valkokankaan vastakkaiselle seinälle, esim kirjahyllyyn siten, että se on suurin piirtein valkokankaan keskellä. Kattosijoitus on ehkä rumin, mutta hiljaisin vaihtoehto. Älä unohda kaapelointia. Tarvitset vähintään HDMI ja komponenttivideokaapelit. Useammassa viritinvahvistimessa on kuvan upscale, joka tarkoittaa komposiitti tai s-video kuvan resuluution kasvattamista ja siirtämistä komponentti tai HDMI -kaapelissa esitysvälineeseen. Eli näin projektorille menevät kaapeloinnit voi karsia kahteen tai viritinvahvistimen ominaisuuksista riippuen pelkästään HDMI-kaapeliin.

Sitten menemme viritinvahvistinpuolelle. Tämän aparatuksen pitää syödä vähintään paria komponentti ja HDMI -sisääntuloa. Lähtöjä on oltava vähintään komponentti ja HDMI. Viritinvahvistimen HDMI-rajapinnan tulisi olla vähintää V1.2, jotta 1080p kuva menee läpi. Muut ominaisuudet ovat ihan kivoja, mutta viritysmikki on tarpeellinen. Tarkasta vielä, että viritinvahvistin tukee MPCM-ääniformaattia, jota käytetään Blu-Ray-elokuvissa pakkaamattoman äänen tallennukseen.
Vahvistimien Dolby TrueHD ja DTS:n vastaavien kanssa ei kannata hätiköidä. Nämä HDMI V1.3 mukana tulevat piirteet ovat tulevaisuuden hommeleita. Kauppojen Blu-Ray ja HD-DVD tarjonta on vielä pitkään hyvin rajattua, eikä yhdessäkään näistä vielä ole kyseistä ääniformaattia optiona saati että soittimet sitä laajammin tukisivat. MPCM tarjoaa parhaan mahdollisen äänen kotiteatteriin.

Lähteet. Sony Playstation 3 on ihan omaa luokkaansa pelikoneena mutta varsinkin elokuvakäytössä.
Toinen vaihtoehto on Xbox360 HD-DVD -soittimella, mutta se ei pärjää pleikkarin ominaisuuksille oikein millään mittarilla.
En keksi yhtään hyvää syytä miksi hankkia ihan puhdas Blu-Ray tai HD-DVD kieputin. Yksi vaihtoehto voisi olla HTPC Blu-Ray ja/tai HD-DVD asemalla (eli Home Teather Personal Computer. Esim. Windows Media Center Windows Vistan Home Premiumissa) mutta sitten kotiteatterihomma menee jatkuvaksi koneen viritykseksi muuttuvine ajureineen ja jne. Uskokaan järjen ääntä, omakotitalon rakennus ja vaikka tupla koliikki kaksoset ovat rentouttavia kokemuksia HTPC-hommiin verrattuna. Voin kertoa tämän yli 3 vuoden kokemuksella.

LFE (Low Freqfency Effect). Kunnon kotiteatteri (5.1/7.1) tarvitsee asiallisen subbarin. Kokemuksesta voin suositella AudioPron Sub Focusta. Muukin vastaavalla speksillä oleva käy hyvin. Jos vielä tuntuu massikeisarilta, niin aina parempi jos niitä on kaksi (5.2/7.2). Ketjutuksen voi tehdä joko subbarissa tai mielummin viritinvahvistimessa.

Kaiuttimet. Ideaalitilanne olisi, jos kaikki 5 tai 7 kaiutinta olisivat identtisiä. Näin on harvoin, jos kotiteatteriprojektia ei ole aloitettu puhtaalta pöydältä. Tällöin ongelmaksi tulee pääkaiuttimien kanssa epäidenttinen keskikaiutin. Enkä puhu nyt ulkonäöstä vaan äänen toistosta. Tällöin korostuu hyvän viritinvahvistimen hankkiminen ja ennen kaikkea viritinmikillisen mallin valinta. Parhaimpaan lopputulokseen pääsee monikaiutin järjestelmissä käyttämällä aktiivikaiuttimia. Tällöin viritinvahvistimen kuorma on paljon helpompi, kun itse asiassa vahvistin saa olla idlenä kaiuttimien hanskatessa myös vahvistimen roolin.

Kun etukaiuttimien pitäisi olla korvan korkeudella istuessa, niin surround-kaiuttimien pitäisi olla 180 cm korkeudessa ja muodostaa sivusta 30 asteen kulma kuuntelupisteeseen. Tästä kulmasta monikanavaiset surround-äänet (taustaäänet) muodostavat optimaalisen tilavaikutelman.
Kuuntelupisteen tilavaikutelman kokoon voi vaikuttaa lisäämällä taka-surround kaiuttimet (5.1 -> 7.1). Näitä tulisi olla pari, sillä 6.1 järjestelmän ongelma on se, että suoraan takana olevan yksittäisen kaiuttimen tuottaman äänen ihmiskorva tulkitsee tulevan edestä. Samoin taka-surround kaiuttimet tulisi olla 180 cm korkeudessa ja muodostaa 30 asteen kulma keskilinjan kanssa.
Joissakin viritinvahvistimissa on Dialog Lift, jossa kaksi (Presence) kaiutinta sijoitetaan 180 cm korkeuteen, valkokankaan molemmin puolin. Keskikaiuttimen ääni, eli puhe jaetaan lisäksi näiden kahden kaiuttimen kanssa stereofonisesti. Näin valkokankaan tapahtumien tilavaikutelma kasvaa, kun puhe seuraa hiukan puhujan liikettä.

Jos tätä kaikkea haluaa perustella järjellä, niin kerta leffassa daamin kanssa maksaa n. 40 egee sisältäen liput, odottelu sidukat, karkit, sittikset ja popparit. Leffa/viikko tekee vuodessa lähes 2100 egee. Siinä on aikamoinen ero 3.5 egen vuokraleffan hintaan. Kunnon kotiteatteri maksaa tätä analogiaa käyttäen itsensä takaisin alle kolmessa vuodessa. Jos hotsittaa, niin sen voi maksaa takaisin vaikka alle vuodessa katsomalla kolme leffaa viikossa. Ja kun sinä olet investoinut kotiteatterin, niin luonnollisesti nykyajan daami maksaa omat lippunsa ja tarjoilut, eli kymppin laaki sun possuun. Hifismi on nimittäin sairaus ja tulee aina vaan kalliimmaksi hoitaa kun potilas kroonikoituu ja kokee tasaisin väliajoin pakonomaista tarvetta päivittää tykkiä, vahvaria, kaiuttimia, valkokangasta, pleikkareita, boxeja...

Olen heikkona Italialaiseen ruokaan, muun muassa. Kun minulta kysytään mikä on minun suosikkiruoka, niin olen kykenemätön antamaan siihen mitään yksiselitteistä vastausta. Kaikki omatekemät, muutamien ystävien ja tietysti äidin sapuskat. Mutta että pitäisi valita niistä yksi? Liian rajoitettua minulle.

Ravintoloissa käynti on minulle koettelemus. Viimeiset pari vuotta olen saattanut kategorisoida itseni luokkaan, että syömässä. No, niitä ravintoloita on yksi Helsingissä, jossa ei ole tehnyt mieli lähteä kesken syönnin kettuilemaan kokille, että kuinka ylpeä hän on tämän illan saavutuksestaan, älä lopeta päivätyötäsi, oletko ihan käynyt kouluja, syötkö koskaan täällä itse... ja sitä rataa, saatte varmaan kuvan.

Ok, pehmennetään hiukan. Hyvää pizzaa saa monestakin paikasta, mutta sen laveammin en lähtisi seikkailemaan Italialaisen keittiön maailmaan suomalaisissa ravintoloissa. Tai ei nyt sentään, mustan huumorin ystävänä, menkää hyvät ihmiset La Familigliaan, keskuskadulle, Stockaa vastapäätä ja tilatkaa Lasagnea. Pyytäkää seuralaista ottamaan ilmeistänne kuvia, kun eteenne kannetaan soppalautasella hyllyvä eineskuutio jotain, joka ui tomaattikastikkeessa. Siis kuutio eineslasagnelta maistuvaa mättöä tomaattikeitossa, syvällä lautasella. Epäilen keittiöhenkilökunnan menettäneen haju- ja näköaistin tuotekehittelyn tiimellyksessä.

Joskus minulla on ollut masokistisia ajatuksia kesken ruokalistan lukemisen. Tällöin olen yllättänyt itseni harkitsemasta risotton syömistä ravintolassa. Olen onneksi pysynyt tolkuissani, mutta seura on hypännyt suin päin kuoppaan. Risotton teko ei ole vaikeaa, mutta en ymmärrä mistä keittiön väki aina löytää edellisen kesän perät punaviinipulloista ja edellisviikon lihasopan liemet. Sille se oikeasti maistuu. Siis syömäkelvottomille raaka-aineille. Visuaalinen rakenne samoin kuin suutuntuma, eli kypsyys saattavat olla kohdallaan, mutta jo nenän tuonti lautasen yläpuolelle saa epäilemään kyseessä olevan jotain epätyydyttävää.
Miten siten oikea, hyvä risotto tehdään? Luupatkaa ohje alta ja langetkaa Italialaisen ruuan loveen, se on helppoa!

- Reilu miehen kourallinen suppilovahveroita
- ei-neitsyt oliiviöljyä
- sipuli
- valkosipulin kynsi
- parmesan reggiano juustoa 50 g
- voita 50 g
- persilijaa tyttöjen kourallinen. Tai annetaan olla, jos tehdään äijämallin risotto
- 3 dl Arborio riisiä
- 1 dl kuivaa valkoviiniä, esim. Gisselbreght Riesling (Alsace, Ranska, n. 11 egee). 1½ dl kokille ja apukokille, loput ruokajuomaksi.
- ½ kanaliemikuutio
- 1 l vettä
- ripaus suolaa

Kuulota pilkottu sipuli ja kokonainen valkosipuli kuultavaksi miedolla lämmöllä oljyssä. Poimi valkosipuli pois. Lisää sienet ja paista niitä hetki. Lisää riisi ja kuulota kunnes jyvät ovat täysin läpinäkyviä. Lisää ensin valkoviini ja sitten veteen liotettu kanaliemi hitaasti sitä mukaa kun se imeytyy. Anna kiehua hiljalleen n. 18 minuuttia sekoittaen koko ajan samalla lisäten hitaasti kanalientä säilyttäen risotton rakenteen. Lisää suolaa ja tarkasta riisin kypsyys. Lisää raastettu parmesan ja voi. Koristele persiljalla.

Tämä on viritelmä alunperin Petterin versiosta, jossa tomaattikastike oli tehty hienonnetusta purkkitomaatista. Kastikkeesta tuli näin kirkkaampi, kun tomaatti on sattumina joukossa eikä aivan "ketsuppina":

- Pirkka Paseerattua tomaattia purkki
- Pirkka tomaattipyrettä purkki
- 250g jauhelihaa
- punasipulia
- Suolaa
- Oreganoa
- Salviaa
- Rosmariinia
- Basilikaa
- Mustapippuria myllystä
- chilipaprika
- patonkia
- parmesaania

Tomaattikastike
Sekoita paseerattuun tomaattisoseeseen tomattipyrepurkki, 2 rk basilikaa, 1 rk oreganoa, ½ tl rosmariinia, ½ tl salviaa, ½ rl mustapippuria, ½ rk suolaa, ½ hienonnettu chili ilman siemeniä sekä valkosipulin kynsi kokonaisena, painettuna rikki. Tarkasta suolan ja mustapippurin määrä. Poista valkosipulin kynsi jonkin ajan kuluttua, ettei jää ylläriksi jonkun suuhun.

Paista jauheliha punasipulin kanssa, suolaa ja mustapippuria ripaus. Kaada tomaatikastike joukkoon ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä sen aikaa kun spaghetti valmistuu.