Mamman marinat

Panettaa, mutta vituttaa. Se vituttaa ko tahon ihan eri miestä mitä tilanne sallii. Panettaa silti. O iha semmonen levottomat fiilis.. Kun mikään ei tunnu miltään. Sain eilettäin paljon informaatiota, sen verran että päässä kumajaa kummasti. Toisaalta se helepotti ko sain tietää mitä toisen päässä liikkuu. Mutta ko panettaa niin saatanasti että aiva ikettää kohta. Mutta ko se himon kohde o ehkä ehdoton EI.. Paino sanalla ehkä.
Välitän liikaa, ihan liikaa. Voiko liikaa välittää? Pää o ny niin sekasi ko haminan kaupunki.

Oli mukava ukko kyläsä eilettäin hih =) pyysin yöksi jäämähän, se jäi... Mukavata oli, ukkoki oli tosi mukava. Pikkukossi oli aamulla sitä mieltä että isi o tullu kotia, ei kulta ei se ole isi..
Turisimma ukon kanssa pitkät pätkät toissaehtoona, eileen ja viikko tästä taaksepäin... Mie en ota viä oikeen selekoa onko se lintu vai kala??? Tosi mukava aiaski. Tavan mies.
Ja mun unia o riivannu yks toinen ukko, pohojosen mies, en ole kyllä ikinä häntä nähäny enkä kuullu. Kaverilta kysäsin että onko semmonen oikiasti olemas ja oliha se saatana. Yhen sortin venkula Rovanianiemellä.. Aina ko mie oon siitä unta nähäny niin aina o jotaki paskaa sattunu sen jäläki, uutisia siis odotellessa... Mulla sattuu niin saatanasti tuo herra romauttaja että ei voi kuvaillakkaa, joo ottaa se aikaa mutta ko se muistuttaa itestään aina jollainlailla, tavalla tai toisella.
Eräs toinenkin pohjosen ukko olkoon hän mystinen herra P on saanut mun mielessä 10 pistettä ja papukaijan merkin. Luulin että hää ei pysty siihen mitä olen hään kuullu tekevän.. Aiva mahti homma!!

Tämä taitaa olla vain nyt mun juttu.. Iliman mittää sitoomuksia kehenkään, vain paneskelua. Eihä siitä tule ko paskanmaku loppuviimeksi suuhu.. Mutta se sopikoon ny mulle hetkeksi, sulaa se sokeri munki suussa.

Tänään on ollu päivä jota voi oikiasti kuvailla sanalla nahistus. Päässä soi omantunnon kimeä kailotus.. Rokkaripoikakin vaivaa päätä, melekeen niinko tykkään siitä.. MELEKEEN mie sanoin, en rupia tykkäämään, en perkele.. En vahingossakaan. Miksi sitä pitää ittiänsä kieltää tykkäämästä jostakusta? Itsesuojeluvaisto? Omatunto?

No niin, rokkaripoika otti sitte ja soitti. Se hurahti minuhu mutta mie en ny kehtasi olla milläsäkkää sen kans.. Mahdollisuuden annoin, lupasin lähtiä reheviille. Entäs sitte jos mie tykkäänki siitä, lyönkö pannulla päähän jo niinku ennakoivin toimin?Jos se viöö mun kirkontornia likellekkää ni sitte saa iha varmasti lyödä pannulla päähän... Tohtiiko sitä päästää likelle vai otanko mukisematta? Ystäväni kyllä sano että o iha niinko herra romahduksen aiheuttaja. Saman näkönen kuulema. Kieltämättä joo, jollainlailla... Töissäkäyvä ihiminen on, sopevaki o, komiat pikisilimät, puhuu pienen ihimisen pyörryksiin yhtäkkiä kysymättäkää..
Täsä lähiaikoina o tullu tehtyä jos jonkinmoista mitä joutaas hävetä, mutta ei anna luonto periksi hävetä. Tajusin juuri eilen kun olin kaverin kanssa syömässä että miksi näin piti tapahtua... Kauanki se ottaa ihimisen tajuta nämä touhut.. Mutta olo o melekeen niinko normaali, tänään toki se morkkis iski tai jonku sortin haikaalu kohtaus...Se meni ohi luojan kiitos..

Niihä siinä kävi että löysin itteni vierahan miehen petistä.. prkl. Oli kivaa joo ja pääki o ruvennu selkiämään. Eilettäin oli niin hyvä matokuuri että toittas =) Maarit on takaisin!!!!

Tein myös jotain mitä en olisi uskonut tekeväni, lauloin karaokea ja vieläpä omalla työpaikalla ja työkavereiden silmien alla erään rokkaripojan kanssa.. hih..

Jos mies pyytää mua reheviille ni mie huuan sille että painu helevettiin.. töks töks.. Jos se laittaa mulle tekstiviestillä saman kysymyksen ni iha varmasti sille voi sanoa että mene keskenäs.. Joo on iha mukava ja sopeva mies mutta liian, liian semmonen tiättäkö joku.. Ehkäpä itsesuojeluvaisto pukkaa jokakerta päälle. Mullon mies jo josta mun täytyy murehtia ni mie en tarvi siihen ainustakaa lisempää.. Pikkukossi o vieny mun ajan ja voimat ni ei muita kiitos.. Perjantaina alakaa operaatio isoon ihimisen matokuuri. Paikallinen tanssi ja taisteluravintola on suuntana. Toki sitä ennen menen kuuntelemaan ystäväni soittokunta konserttia..

Sain eilettäin semmosen scarlett o´hara kohtauksen.. Vannoin jotain niin että aiva kipiää teki ja itku tuli. Tämän toteutus o jo käynnisä =) hips heijaa

Sieluni sai hetkellisen rauhan. Miten mahtava olo! Puhelu oli rauhani syy.

Tänään ei vituttanu ko muutamaan otteeseen.. Olen saanu paljo aikaseksiki tänään. Luulempa että tämä oli vain joku mukavuuspiikki, huomenna se iha varmasti taas alakaa ärsyttämään..

Tänään aamuyöstä sattu julumetusti, aamulla viä enemmän, äsken suututti niin kovaa että herra romahduksen aiheuttajan vaatteet ja kolehet pussitin, puoli tuntia tyhjää surinaa päässä ja nyt itku. Mie en ole enää se sama Maarit mikä mie oon joskus ollu. Tuntemani Maarit ei ole näin täynnä vihaa ja silikkaa raivoa. Nyt pittää kysellä että kukahan mie oikein oon?? Miksi ihiminen muuttuu tälläseksi? Meneekö tämä ohi? Millon? Ens viikonloppuna poika menee isän luo ja aattelin ottaa ja kadota pariksi päivää, otan kunnon matokuurin ja aattelen vain niitä sinisiä ajatuksia..