Tuon sanan kuulin sitte eilen ensimmäisen kerran sitten kuudennen luokan. Se sattu yllättvän paljon. Luulin olevani päässy jo noista möröistä eroon mutta ehei..
Olimma Herra Heppamiehen kanssa isoolla kirkolla kuuntelemas yhtä keikkaa ja sitte sen jälkeen päätettiin kävästä paikallisessa tanssi ja taistelu paikassa luikauttamas parit karaookket ja sitte me menimmä sinne misä mie oon töis.
Ja sielä sitten... Joku nuori (mua nuorempi) poika tuli vokottelemaan ja sanoin nätisti ei ja jatko vokotteluaan ja kun ei uskonu niin osotin Herra Heppamiestä ja sanoin hänen kattovan pahasti päälle. No siinähä nuo tuijotti toisiansa ko mettoot soitimella ja tilanne meni hetkeksi ohi. Kunnes.. Lähin baaritiskille ja takasitullessani huomasin tilanteen olevan lämmin.. Sielähän ne pöyhisteli molemmat ja syyn oli ollunna se että mun tuoli oli meinattu viiä. No joo, siirryimmä eri pöytään ja pilikun maissa se sama saamarin poijankloppi tuli siihen aukomaan päätään ja Herra Heppamies hyvin omaan tyyliinsä naureskeli klopin pauhaamiselle. Sitte Herra Heppamies teki jotain mikä sai klopin veren kuohahtamaan ja mun nauramaan. Nosti etusormensa ja hymyili, suukotti sormeaan ja painoi sen sitte klopin poskelle =D Herra osaa olla aikasta ylimielinen tahtoessaan ja sitte tilanne oli kuumempi ko pannu.. Sitte otin mie ja nousin, huusin klopille että pois, viisoin herralle että pysyy kauempana ja klopille huusin et pysyy kauempana ja sitten klopilla ei ollu mitää muuta sanottavaa kui läski. Kohteliaasti kävin sanomassa hänelle että teillä nykyajan nuorilla tuo vittuulu ei oikeen onnistu ko pitää haukkua ko pikkukakarat. Ja sanoin myös että mussapa on enemmän mitä rakastaa. Portsareille vielä ohjeistin että ei päästä meitä ja kloppia yhtäaikaa ulos. Olis saattanu tulla oikeen pohojalaaset turpakäräjät