Mamman marinat

Sen siitä saa ko yrittää olla että mikää ei tunnu, mikää ei haittaa, hymyilee vain ko tyhymä, sanoo että kaikki on hyvin. Niinhän siinä sitte kävi että pitkänpäälle ei niinkään terveellistä. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa ko meinasin sydämmeni oksentaa ko se tykytti niin lujaa. Tuntu ko olis ollu erittäin tiukka korsetti ympärillä, henki loppu, sydän hakkas liian lujaa, huimas. Istuin tärisevänä tkssa 4 tuntia odotustilassa jossa käveli sitte kaikki maaliman tutut muorit ja joka saatana kyseli että mikä vaivaa, eihä siinä sanaa suusta saanu. Pää ei toimi, uni ei tuu, ahistaa, vaikka sitä kuinka olis aattelematta mitää ni ei auta.. Tekis mieli kolokata seuraava joka sanoo että kyllä se siitä, paistaa se aurinko risukasaan.

Yks asia o mulle selevä, mie en ole täälä onnellinen kanssa tai iliman ketää. Mie tiän että misä oon onnellinen iliman ketää muutako pikkukossin kanssa. Jopa meän äiti ymmärsi asian eilen, vaikka kauniiseen sävyyn keskusteltiin. Mutta mie en voi sinne viä lähtiä, pää o saatava seleville ensiksi. Kaiken tämän paskan laukaisi loppuviimeksi ihan tyhyjänpäiväänen tekstiviesti. Diagnoosi: Akuutti ressireaktio ja depressio... Vitun hienoo.

Oon taistellu tämän päivän ja eilis illan etten saatana paa tekstiviestiä ihmiselle jolle sitä ei kuulu laittaa.. Tulis sellaanenki ryöppy ettei toista.. Tämän täpistelyn lomassa sitä tulee tuota tupakkia poltettua ko viimestä päivää ja tästä eestaas ramppaamisesta ei tuu loppua liioon..
Tutuistuin myös eilen mieheen joka asuu KITTILÄSSÄ... Ja lisää alueesta 016? Joo hän on kotoisin Rovaniemeltä............... Onko pakko jos ei halua? Saako ihan eri ihimisen jos haluaa?? Saisinko taikasauvan joka muuttaa mun pään sisällön järkeväksi? Saisinko yhden sielunrauhan, kiitos? Saisinko vastauksen jos toiselle soittaa? Saisinko yhden halauksen? Voisko sitä asiat lutviintua jollainlailla? Minun mieleiselläni kiitos...

Mie oon ihastunu.

Tapaus on nyt saastuttanut minun ajatuksia ja en pääse siitä ees taas ollekkaa. Tämä perkele tapahtu perjantaina. Olin meän ravintolapäällikköä kuskissa isoos kaupungis. Menimmä omahan paarihin ensi, sitte menimmä seuraavaan ja sitte sielähän se saatana oli.. Meän oman paarin portsari oli sielä paikas töissä sinä iltana ja oli hetki, kun kumpiki nullotti toistansa ko hangon keksit ja juuri kun kumpiki oli nojautunu eteen suutelemaan niin joku saatanan mänttiääliö tuli siihen örvöämähän ja tilanne meni ohi. Loppuilta meni siinä kun kumpikin tuijotti toisiansa ja silmää iskettiin ja parit lentosuukot lähetettiin, vaivihkaiset kosketukset ja kun hän avitti illan päälle mun takkia mun päälle.. Sellainen pehmeä kosketus poskeen sulatti mun sydämen. Mun teki mieli jäähä siihen seisomaan ja oottamaan että se pääsee töistä ja lähtee mun viereen nukkumaan.. ÄÄÄÄ....

Ja tästä pääsemme tämän seuraukseen: Mie tunnen siitä syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Vittu mie kaipaan sitä saatanan mänttiääliötä perkeleen helevetin saatana.

Olen lomalla, yksin. Rovaniemellä. Ajattelin ottaa ja virkistää sieluani kun tiän että mun sielu lepää täälä. Keskiviikkona tulin ja nyt piettäis lähtiä. Tuli sulat paikat kemijoesta mittailtua, itku alako lapualla ja loppu vasta eilen aamulla. Liekö se nyt niin terveellistä mutta kemijoki kuunteli murheeni ja otti pahan oloni pois.. Ajatukset hieman sekaisin nyt mutta eikhän se siitä.. Mietin tosa että jos soittasin äitille että pane tavarat ja mukula muuttoautoon ja pane tänne tulehen. Sydän on täälä iliman sitä herra romahduttajaakin.. Kaupunki o iso, hyvin harvoin se vastaan kävelis..