Puolitoista kuukautta iliman vapaapäiviä = 2 viikkoa saikkua... Perjantaina ei tullu ko itkua ko vaihto pitkän voron jäläki toiseen paikkaan yöksi. Luojan kiitos neiti muusikko soitti aiva ko etiäisen saaneena ja sano että kuulostaa puheessa olevan äänensävy. Otappa ja kerro. Kerroin ja porajin, porajin lisää ja sitte se sano että ei sun oo pakko tehä saamarin mäntti tuommosta tahtia töitä. Sitä tarvii semmosen personal perseellepotkijan itelleen..
Mutta lauantaina rehevasi yhen ukon!! Oli ukko komia pikisilimäänen, puhu pahasti hoolla murtaen, jalat meni alta, onneksi sängyn päällä.Vokotteli mun matkahan työvuorosta. Perkele soikohon. Eihän pienellä viattomalla naisella oo siihen nokan koputtamista ko tuommonen pikisilimä tuloo siihen hymyylemään ja sanomaan että läheppä hänen matkahan. Johan sitä sitte piti lähteä. Aijai ko oliki mukavaa..
Ja sitte iski paha paha morkkis.. Tästä olen nyt sitä mieltä että morkkis johtui työuupumuksesta. Ukko soitti mulle tänään! Tottakai puhelinnumerot piti vaihtaa.. Emmä sopinu mitää tapaamisia emmäkä muita kohtaamisia. Katellaan mitä tapahtuu. Ei ollu poroja ei, oli kerrostaloja.. Saattasinmpa sanua taas että liian rahakas minun makuhun..
On kivaa olla baarimikko. Ens kuun teemamme: Baarimikolle sulhanen