Kaupungin ainoa kettu

Kaupungin hienoimman talon kellarista löytyy rivi varastokomeroita, jotka ovat täynnä pahvilaatikoita, suksia, turkiksia ja joulukoristeita. Komerorivin perältä löytyy yksi hylätty koppi. Hylätyssä kopissa asuu kettu Rasmus, jonka pesänä toimii vuosien varrella raihnastunut matkalaukku. Matkalaukun sisällä on lukuisia erimuotoisia ja värisiä tarroja muistona maailman matkoilta. Kettu Rasmuksen mieleisin tarra on soikea ja haalistunut, hieman jo kulmistaan irronnut tarra, jossa on maisemakuva lämpimästä merestä, palmuista sekä surfilaudasta.

Kettu Rasmus on yksinäinen kaupungin kasvatti. Hän tassuttelee suuren kaupungin asfalttikatuja päivät pitkät tuntien kaupungin jokaisen sisäpihan, puistonpenkin sekä roskapöntön kuin oman turkkinsa. Hienosto koirat, eteenkin puudelit ja muut hienommat hauvat eivät hänestä tykkää, sillä hän on oikea kettu. Toisinaan kettu Rasmus saakin kuulla ilkeitä herjauksia talon koirilta, sillä he eivät halua kettua kaupunkiin. Aluksi kettu Rasmus pahoitti tästä mielensä, mutta nykyään hän ei tästä mieltänsä pahoita, sillä hän on kaupungin kasvatti eikä tulisi pärjäämään villikettujen parissa.

Kettu Rasmus tapaa toisinaan hänen ainoaa ystäväänsä, Kalakauppiasta. Kalakauppiaalla on iso maha, harmaa tukka ja auto, joka päästää mustaa savua. Kalakauppias antaa Kettu Rasmukselle kalanjäänteitä tai muita herkkuja. Kettu Rasmus ja Kalakauppias ovat tunteneet toisensa pitkään ja he tapaavatkin jutella pitkät tovit iltamyöhään viimeisten asiakkaiden jo suoritetta ostoksensa.
Kalakauppias on ollut surullinen viime aikoina, josta Kettu Rasmus on ollut huolissaan. Kalakauppiiaan oveen ruuvattu lehmänkello ei ole kilkattanut niin usein kuin ennen vanhaan, sillä aivan muutaman tassun heiton päähän avattiin iso peltikatto ruokakauppa. Sinne kettu Rasmus ei ole uskaltanut mennä, koska pelkää, että hätä ei päästettäisi sisään. Kalakauppias onkin ajatellut muuttaa maalle ja sulkea pienen kalakauppansa. Voi kuinka surulliseksi kettu Rasmus tästä tulisikin. Toisaalta, ehkä Kettu Rasmus voisi vihdoinkin kokeilla Kalakauppiaan kuulua savusaunaa.

Melkein kaikki talot kettu Rasmuksen kaupungissa ovat korkeita ja kauniita. Ne muodostavat suuren panssarin molemmin puolin, niin ettei edes aurinko pääse lämmittämään katuja. Kettu Rasmus tietää kuitenkin yhden matalamman talon, jonka katolle pääsee kiipeämään suurta vanhaa vaahteraa pitkin. Tämän keltaisen talon katolla Kettu Rasmus katselee tähtiä aina iltaisin ja haaveilee matkalaukun soikeasta tarrasta. Kettu Rasmus unelmoi, että hän voisi joku päivä loikoilla rannalla palmujen alla muiden kettujen kanssa. Aallot iskeytyisivät hiekkaan ja aurinko lämmittäisi mukavasti punaista tuuheaa turkkia.

Vaikka kettu Rasmus on yksinäinen, on hän tyytyväinen elämäänsä hylätyssä kellarikomerossaan. Kettu Rasmus on kiitollinen, että on saanut asua matkalaukussa niinkin pitkään ja että hänellä on yksi ystävä. Kaikista eniten kettu Rasmuksen mieltä lämmittää se, että hän on kaupungin ainoa kettu.