Kesän reitit

Vaihtoehtoista päiväretkikohdetta Helsingistä etsivien kannattaa ehdottomasti suunnata Itä-Helsingissä sijaitsevalle Laajasalon saarelle ja vielä tarkemmin Kruunuvuoreen. Kruunuvuoresta tulee monelle mieleen vain lähitulevaisuudessa rakennettava asuinalue, mutta ennen tuota muutosta sieltä löytyy yksi Helsingin kiinnostavimmista ja mystisimmistä paikoista. Metsän uumenissa, kallioden ympäröimänä, meren rannalla, sijaitsee joukko entisaikojen eliitin kesänviettopaikkoja, Kruunuvuoren hylätyt huvilat.

Osa kartanoista on ilmeisesti peräisin jopa 1800-luvulta ja tarina kertoo, että jo 1960-luvun lopulla alueelle olisi haluttu rakentaa uusi lähiö, mutta tätä suunnitelmaa ei koskaan hyväksytty ja alue on tuolloin määrätty rakennuskieltoon. Tämän seurauksena paikan omistaja päätti päästää alueen kartanoineen rapistumaan. Sama rapistuminen on jatkunut tähän päivään asti. Osa ennen niin upeista huviloista on poltettu lähes maan tasalle ja osa on täysin lahonneita, mutta pari paremmin säilynyttä huvilaa on kunnostettu ja otettu käyttöön.

On kiinnostavaa nähdä tuo muutos ja vain kuvitella, minkälaista elämää huviloissa on useita kymmeniä vuosia sitten vietetty. On ollut juhlia ja muita huveja. Nyt kaikki tuo on vain historiaa ja aivan lähivuosina suuri osa näistä ihmeellisistä, lahonneista kesänviettopaikoista saa väistyä uuden asuinalueen alta viimein pois. Nyt on siis hyvä hetki suunnata tutkimaan Kruunuvuoren hylättyjä ja lahonneita huviloita.

Lähden matkaan Helsingin päärautatieasemalta, Steissiltä. Kumpi vain itäänpäin suuntaavista metroista käy, sillä ensimäinen etappini on Herttoniemi. Metro saapuu kolmen minuutin kuluttua ja matka-aika Rautatientorilta Herttoniemeen on kymmenen minuuttia. Minulla on käytössä HSL:n päivälippu, joka on loistava valinta päiväretkeläisille, koska sillä sää huristella päivän aikana aivan rajattomasti. Matka alkakoon.

Saavun Herttoniemeen. Suuntaan rullaportaat ylös ja etsin bussiaikataulunäytön. Tarvitsen bussin, joka kantaa numeroa 88 ja jonka pääteasema on Kaitalahti. Löytyi. Näytöstä selviää pian, että bussi lähtee kahdeksan minuutin kuluttua. Aurinko paistaa, joten pieni odottelu ei todellakaan ole ongelma. Muutkin odottelijat näyttävät nauttivan olostaan, vaikkei Herttoniemen metroasema olekaan se kaikkein viihtyisin odottelupaikka.

Istun bussissa. Matkan pitäisi kestää noin 16 minuuttia. Linja-autossa on tällä kertaa todellakin tunnelmaa. Aurinkoinen sää on tainnut vaikuttaa kuljettajaankin, sillä hän kuuntelee tyytyväisen oloisena hiljaisena kuuluvaa Suomi-iskelmää. Paula Koivuniemen "Tummat silmät, ruskea tukka" soi radiossa ja mieleeni muistuu Aasian matkojeni bussimatkat. Tuollapäin maailmaa musiikki tuntuu olevan oleellinen osa bussikulttuuria ja busseissa saattaa olla hattuhyllyillä valtavat kaiuttimet tai bussin etuosassa televisio, jossa näytetään musiikkivideoita. Silloin tällöin linja-autoihin saattaa jopa astua kitaraa tai haitaria soittava, ruokarahaansa keräävä muusikko. Mielenkiintoisia kulttuurieroja.

Bussin ajellessa Laajasalon läpi katselen Herttoniemen teollisuusalueen jälkeen vehreäksi muuttunutta maisemaa. Ikkunasta näkyy kimmeltävä meri. Ikkunasta näkyy myös paljon kerrostaloja ja toisaalta luontoa. Pian maisema muuttuu todella luontopainotteiseksi. Kyltit tienvieressä kertovat "Tullisaari" ja "Aino Acktén- huvila". Tiedän jo entuudestaan, että Tullisaaren alue on kaunis ja laaja ulkoilualue, joka on myös loistava retkikohde ulkoilusta ja meren läheisyydestä nauttiville Helsingin matkaajille. Jos aikaa olisi paljon, Tullisaaren voisi todella helposti yhdistää samaan retkipäivään Kruunuvuoren alueen kanssa. Itse suuntaan nyt kuitenkin tällä kertaa vain hylättyjä huviloita tutkimaan ja kallioille rentoutumaan. Bussi kaartaa päätepysäkille ja hyppään pois. Tästä eteenpäin matka jatkuu jalan, bussi ei tämän lähemmäksi metsää juurikaan enää pääsisi.

Jatkan siis matkaa kävellen. Bussi takaisin lähtee luonnollisesti samalta pysäkiltä ja yritän painaa reitin mieleeni. Kävelen pitkin loivasti vasemmalle kaartavaa tietä muutaman minuutin ja pian tie lopppu. Alue vaikuttaa yksityisalueelta, mutta sitä se ei ole. Jatkan matkaa pienen portin ohi, josta alkaa metsä. Havupuita, lehtipuita ja lintujen laulua. Kävelen pitkin metsäpolkua ja haistelen ilmaa. Mikä ihana rauha metsässä onkaan. Tänne ei kuulu liikenteen melu.

Metsäkävely jatkuu ehkä pari sataa metriä, jonka jälkeen vasemmalle, merta kohti vievät pitkospuut näyttävät lupaavilta. Huviloiden on pakko olla lähellä. Pian näen ensimmäisen ränsistyneen talon ja olen vaikuttunut. Taustalla loistaa meri ja kallioinen merenranta. Tutkin huvila-alueen läpikotoisin, jonka jälkeen asetan vilttini rantakallioille. Kallioihin on kirjoitettu rakkausrunoja ja aurinko paistaa. Tässä voi rentoutua vaikka koko päivän ennen kotimatkaa.

Kotimatkalla päätän hypätä bussista pois Herttoniemen rannassa. Rannassa on ravintoloita ja minulla on nälkä. Herttoniemenranta on yksi Helsingin uudemmista, suurista asuinalueista, jossa on mukava vain käppäillä pitkin rantabulevardia. Meri on läsnä kaikkialla. Ruokailun jälkeen bussi 81 tulee juuri sopivasti läheiselle pysäkille ja sillä pääsenkin takasin Herttoniemeen, josta hyppään taas metroon ja kohti Helsingin keskustaa.

Mielenkiintoinen päivä. Suosittelen retkeä Kruunuvuoren rantaan lämpimästi muillekin!

Jos helsinkiläiseltä kysyy pääkaupunkiseudun tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kiinnostavimpia päiväretkikohteita, on Suomenlinnan saari eli Suokki varmasti jokaisen vastaajan listan kärkisijoilla. Ei mikään ihme, sillä Suomenlinnan merilinnoitus on tärkeä osa Suomen historiaa, yksi Suomen seitsemästä Unescon perintökohteesta sekä kaunis ja vehreä saari, jossa aika pysähtyy.

Vaikka saari sijaitsee kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta, Suomenlinnan tunnelma eroaa keskusta-alueesta. Saarella ei ole juuri lainkaan liikennettä ja asukkaitakin vain 850. Saarta tutkivia, eväitään syöviä ja aurinkoa ottavia turisteja saarella on varsinkin kesäaikaan asukkaitakin enemmän.

Suomenlinnassa vierailee vuosittain noin 700 000 kävijää, mutta sieltä on silti kohtuullisen helppo löytää se oma, salainen kalliokolo, jossa voi vaikka lukea rauhassa kirjaa, katsella laivoja tai vain nauttia meren läheisyydestä.

Talvisin turisteja ei juurikaan näy ja kesäretkeilyn lisäksi suosittelen lämpimästi kaikille tulevana talvena päiväretkeä taianomaiselle saarelle, jossa talvi-iltana on hiirenhiljaista ja upeat rakennukset ovat peittyneet lumivaippaan.

Historiasta sen verran, että linnoitus on rakennettu 1700-luvun puolivälin tienoilla (rakennustyöt alkoivat 1748) ja saari linnoituksineen ja vallihautoineen oli alkuun Ruotsin valtakunnan itäisenä tukikohtana Kustaan sodassa ja myöhemmin Suomenlinna, joka tuolloin tunnettiin Viaporina, siirtyi Venäjän vallan alle. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen tämä Viapori liitettiin Suomen valtioon ja saari sai nimekseen Suomenlinna.

Nyt sodasta on Suomenlinnassa muistona vain tykit, muurit ja tunnelit ja historiasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua mukaan Suomenlinnassa järjestettäville opastetuille kierroksille, joiden aikana käydään läpi historian tarinoita ja vaellellaan pimeissä tunneleissa.

Vaikka Suomenlinnaan onkin todella hyvät liikenneyhteydet ja HSL:n kausilipun haltijat saavat reissata väliä rajattomasti, sinne tulee lähdettyä liian harvoin. Aurinkoisen ja helteisen sunnuntain innoittamana aion taas muutaman kuukauden tauon jälkeen suunnata Suokkiin nauttimaan kauniista päivästä Helsingissä.

Koska aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, haluan kävellä noin kilometrin pituisen matkan läpi kaupungin katujen, vilkkaan Esplanadin puiston ja Kauppatorin läpi aina Suomenlinnan lautan laiturille asti. Matka katkeaa useaan otteeseen, koska välillä pysähdyn kuuntelemaan taitavasti soittavaa katumuusikkoa tai ostan jäätelön söpöstä kahvilasta Espan puiston kulmasta.

Poikkean myös uuteen nousuun lähteneeseen, mielenkiintoiseen Kiseleffin taloon tutkimaan, mitä Torikortteleilla on tarjottavana. Hauskoja kauppoja! Ainiin, kohtahan aukeaa myös ihana Engelin Kesäkino. Matkan varrella käyn ihastelemassa valkoisena hohtavaa Tuomiokirkkoa ja mietin mielessäni, että Helsinki on todella kaunis kaupunki. Euroopan kaupunkilomilla tulee ihasteltua ja ihmeteltyä kaikkea uutta, mutta omassa kaupungissaankin pitää osata katsoa ympäristöä turistin silmin ja nähdä kaupunki uudessa valossa!

Viimein saavun Kauppatorille ja näen täpötäyden Suomenlinnan lautan juuri lähtevän satamasta. Tiedän, että lauttoja kulkee päiväsaikaan parinkymmenen minuutin välein, joten tämä on loistava tilaisuus juoda kahvi ja syödä munkki Kauppatorilla. Mansikoitakin voisi hakea. Matka katkeaa siis taas, mutta tämäkään tauko ei haittaa. On sunnuntai ja minulla ei ole minnekään kiire. Suomenlinna olisi paikallaan vielä huomennakin.

Mansikat laukussa vartin kahvittelun jälkeen suuntaan laiturille saapunutta lauttaa kohti. Jonon jatkoksi vaan. Näköjään näin myöhemmin iltapäivästä muutkin ovat päättäneet lähteä lauttamatkalle. Suomenlinnan lautta mahdollistaa matkakortin omistaville periaatteessa ilmaisen merimatkailun.

Istun lautassa. Määränpääni häämöttää jo edessä. Lokit lentelevät nälkäisinä lautan ympärillä. Lautassa on useita ulkomaalaisia turisteja. On lapsia ja aikuisia. On pariskuntia, kaveriporukoita ja yksin matkustavia. Kaikki ovat näköjään matkalla nauttimaan päivästä saarella. Vastaan tulee Kauppatoria kohti suuntaava laiva. Se vasta onkin täynnä! Ehkä ihan hyvä, että itse kulutin aikaa kaupungilla ennen lauttaan astumista.

Astun ulos lautasta. Suuntaan rakennuksista muodostuvan oven läpi ja jatkan samoilua. Kiertelen saarta ristiin rastiin ja ihastelen pastellinvärisiä puutaloja, punatiilirakennuksia ja kukkapeltoja. Taivas on sininen ja paikka kaunis. Kävelen muurien reunustoja ja etsin itselleni rauhallista, salaista paikkaa, jossa voin ottaa kirjani esille ja maistella mansikoita. Njam. Paikka löytyy ja päätän istuskella siinä kallionkolossa ja vain nauttia olostani. Mansikat eivät pidä nälkää kovin pitkään ja lähden etsimään ravintolaa.

Saarella on yhdeksän ravintolaa. Hmmm, valinta on vaikea. Päätän mennä syömään vierasvenesataman vieressä sijaitsevaan Valimoon, jonka merellinen sijainti ja mukava terassi ovat valinnan syyt.

Ruokailun jälkeen kiertelen vielä saarta jonkin aikaa ja käppäilen päämäärättömästi sinne, minne nenä näyttää. Museoitakin täällä olisi, mutta nyt ei ole museofiilis. Sadepäivänä ehkä sitten. Olen valmis lähtemään kotia kohti. Suuntaan takaisin sinne, mistä Suokin tutkiminen alkoi. Odotan muutaman minuutin päästä lähtevää lauttaa.

Kotimatka lautassa on miellyttävä. Tunnelma on rauhallinen ja raukea. Ympärilläni näkyy halailevia pariskuntia. Huomaa, että aurinkoinen päivä Suomenlinnassa, omassa pikku maailmassa, on rentouttanut kaikkien mielet. Edessä näkyvä Helsingin siluetti näyttää ilta-auringon paisteessa entistä kauniimmalta. Kaivopuistosta nousee kuumailmapalloja, jotka näyttävät liikkuvan jopa lauttaamme nopeammin.

Takana on mukava päivä ja menen vielä hetkeksi samoilemaan keskustaan nauttimaan kesäillasta. Koskaan ei tiedä, onko tämä ainutlaatuinen tilaisuus siihen. Toivotaan ettei.