Epäonnistuneiden treffien kaava: siitin haluaa, että kohtu kuuntelee

Treffit. Ja niillä oleminen ja onnistuminen. Tai ainakin pahimpien karikkojen välttäminen. Tämä on niin kulunut aihe, että melkein jätin tämän blogitekstin kirjoittamatta. Mutta, koska minua niin suunnattomasti nämä kaksi asiaa, joista aion nyt avautua, hiertää, niin ajattelin, että kyllähän tänne maailmaan sisältöä riittää.

Eli täältä pesee. Kun pääset treffeille, niin noudata edes näitä neuvoja.

Älä puhu vain itsestäsi

En tiedä, onko se sitten se jännitys ja tarve välttää niitä kiusallisia hiljaisia hetkiä, mutta muutamilla viimeisillä treffeilläni olen huomannut istuvani kuunteluoppilaana nyökyttelemässä (muka) kiinnostuneena.

Olen töissä erityisen hyvä keskeyttämään kaikki, koska minulla on siellä aina niin tärkeää sanottavaa, mutta treffeillä sentään osaa olla hiljaakin. Mutta se oikeasti tarkoittaa sitä, etten juurikaan pääse ääneen, kun treffikumppani jaarittaa omasta harrastuksestaan ja asuntokaupoistaan ja lapsistaan ja ja ja.

Olen ollut jopa kerran treffeillä hevosiin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa eikä se kysynyt ainuttakaan kysymystä hevosestani. Voitteko kuvitella? Okei okei, hevosesta kysyminen on toki kuin avaisi Pandoran lippaan, mutta tie hevosnaisen sydämeen käy hevosesta kiinnostumisen kautta (se on kolmas tärppi, joka tulee tässä vähän niin kuin kaupan päälle).

Mutta, pointtina siis. Jos puhut vain itsestäsi, annat kyllä samalla kuvan, ettet ole sitten muuten pätkääkään kiinnostunut deitistäsi. Niin se vaan on. Jos et ole, niin sitten voi ekan juoman jälkeen sanoa, et pitääkin mennä, oli hauska tavata ja katellaan (=ei nähdä toista kertaa). Mutta jos olet, niin sitten kannattaa opetella pari repliikkiä kuten ”hei, se mun harrastuksesta, mitä sä harrastat” tai ”sellainen on mun perhetilanne, miten sun elämäntilanteesi”.

Noilla pääset jo hyvin alkuun. Tsemppiä!

Älä treffaille kohtuja ja siittimiä, treffaile ihmisiä

Meidän aikuisten (yli 35v on mun määritys aikuisuudelle) treffailua varjostaa kiire. Kiire lisääntyä ennen kuin on joko liian vanha synnyttämään tai liian vanha heräämään 100 kertaa yössä tai liian vanha kyykistymään lattialle keräämään legoja.

Kumppanin löytäminen ns. aikuisella iällä on haastavaa. Kun olit nuori ja rai rai, niin esimerkiksi perheen perustamisen pohtiminen ei ole ihan prioriteettilistan kärkipäässä. Mutta annas olla, kun ikää nakuttaa mittariin, niin monella alkaa olla kiire. Ja onhan se surullista oikeasti – olla yksin ja haluta perhettä – ei ihme, ettei aina pysty miettimään kauhean strategisesti, kun on tutustumassa toiseen ihmiseen.

Olen ollut treffeillä, joissa olen hädin tuskin ehtinyt istuutua, kun huomaankin, että mies on tullut treffeille kohtuni kanssa. Pitäis helvetti heti tietää, että haluaako sitä lapsia ja vielä tuon tyypin kanssa, mähän tiedän siitä about vaan nimen ja et se asuu Käpylässä.

On totta kai kaksi eri asiaa haluta lapsia in general ja haluta lapsia juuri sen treffikaverin kanssa, mutta kun tuo ekaksi mainittu asia läväytetään pöydälle ekoilla treffeillä tai, vielä pahempaa, jo ennen treffejä esim. chättäilessä, saattaa nämä kaksi asiaa mennä sekaisin ja ahdistus puskee pintaa.

Ymmärrän tarpeen tiedustella lisääntymishalukkuutta ihan yleisesti, mutta oikeasti, eiköhän suurin osa ihmistä nyt halua kuitenkin tehdä/saada lapsen itselleen tärkeän ihmisen kanssa eikä minkään tyypin, jonka nyt sattuu tapaamaan ensimmäistä kertaa, joten sen vuoksi tämä lapsijuttu ei kuulu ekojen treffien agendalle!

Ja hei, tässähän oiva syy mennä niille toisille tärskyille, jos oikeasti kiinnosti!

Ps. Kuva lainattu sivustolta zazzle.com, josta tommoisen t-paidan voisi tilata. Oiva joululahjavinkki, pistäkääs korvantaakse.