Kaukalopallo, on nykyään hyljeksitty ja lähes unhoon jäänyt jääkiekon pikkuveli, ellei velipuoli.
Nopea, vikkelyyttä ja kevyttä kosketusta sekä herkkää tuntumaa vaativa pallopeli on jäänyt pienoisten puulaakiharrastajien sekä vanhojen herrojen peliksi.
Suuri ero isoveli jääkiekkoon on se, että kaukalopallossa ei ole paitsiota eikä taklauksia sallita, koko pelin voi patsastella vastustajan maalivahdin luona odottaen mahdolliseen maaliin johtavaa syöttöä.
Tämä ominaisuus tekee kaukalopallosta kiekkoakin nopeamman (riippuu tietysti myös pelaajista) jääpelin.
Ja tietysti kun vauhdit kasvavat, etenkin amatööreillä myös loukkaantumisriski, mitä myös vähäinen suojavarustus edistää.
Niinpä viime pelissä, edellisen menestyksekkään vaihdon, missä kaveri toi pallon ylös oikeaa laitaa ja itse kiirehdin täysin potkuin vasemmalla maalin viereen ja ehdin juuri työntämään mailan lapani, kaverin vastustajan mailan yli maalivahdin editse kulkeneen kaaripallon putoamiskohdan viereen ja pallo ponnahti mailani lavasta iloisesti vastustajan maaliin.
Seuraavassa vaihdossa taas pitkin vasenta laitaa kohti palloa tavoittelevaa vastustajaa kun rysähti. Tuntui kuin koko rintakehä olisi isketty kasaan ja hengittäminen tuntui mahdottomalta vain epätoivoista yskää ja tuskaa. Kamoja keräillen vaihtoaitioon ja ensi sanoiksi: rintalasta on poikki!
Ambulanssikyyti hallilta näytti varmalta. Jotenkin sain koottua itseni ja riisuin kopissa varusteet ja ilman suihkua suoraan Jorvin päivystykseen.
Mutta, mutta tuolla oli aika pysähtynyt. Lasikopin ja kahden luukun takana oli kaikkiaan kuusi naishenkilöä. Kaksi oli mielenterveyspuolen luukun takana, yksi akuuttipuolella, yksi näpelöi tietokonetta näkymättämät silmälaput silmillään ulkomaailmaa huomioimatta ja kaksi muuta olivat syventyneet tietokoneen ihmeellisen vetovoimaiseen sisältöön.
Kun ainut vastaanottohenkilö lähti opastamaan ulkomaalaistaustaisia asiakkaita jonnekin sairaalaan sokkeloihin, pysähtyi kaikki toiminta. Kukan ei tullut pois lähteneen tilalle, kukaan ei kysynyt asiakkaiden vointia, jatkotoimenpiteiden tarvetta tms..
Niinpä aikani odoteltua, lähdin pois ja menin yksityiselle lääkäriasemalle tutun lääkärin luo. No hän paineli rintakehää ja kuunteli keuhkot, sanoi kestävän aikansa ja antoi kahdenlaisia vahvoja kipulääkkeitä.
Niin meni pari viikkoa ja jätin kipulääkkeet pois ja elelin lähes normaalisti, mutta kun alkoi taas vaivata, menin toisen yksityisen lääkäriaseman vastaanotolle ja sain lähetteen magneettikuvaan.
Ja kuvasta selvisi rintalasta poikki, kestää kuukausia luutua syö kipulääkkeitä ja kärsi.
Elo olisi muuten melko hyvää, mutta yskiminen ja etenkin aivastelu sattuu niin saatanasti, että niitä on kaikin tavoin yritettävä välttää.
Tarinan opetus: kaukalopallossakin syytä ottaa hartia/rintasuojukset käyttöön ja pitää vakuutukset kunnossa.
