Olipa kerran pieni kaikille tuntematon toimittajatyttönen nimeltä R-neito. R-neito halusi kiihkeästi kaikkea sitä, mitä nuori uraansa aloitteleva ja kuuluisuutta janoava juuri muutama vuosi sitten aikuisuuden saavuttanut mediapersoona voi haluta.
Ehkä hänen mieleensä oli jostain muinaisuuden hämäristä vaimeana kaikuna hiipinyt kuva tutkivien journalistien esikuvista, Woodwardista ja Bernsteinista, heidän kaltaisekseen kun pääsisi, niin tie kuuluisuuteen lööppeihin ja median paisteeseen olisi taivasta myöten auki.
Mutta miten tämän tekisi, kun kaikki median keinot tuntuivat jo käytetyiltä.
Kilpailevalla mainosalustalla oli juuri toinen samanlainen aloitteleva I-toimittajatyttönen keksinyt oivan keinon: ”Porno”, tämä kukkahattutätejä kauhistuttava ja muita kansalaisia salaisesti kiihottava asia, oli saatettu median julkisuuteen ja kaiken kansan olohuoneisiin siunailtavaksi ja kiihotukseksi.
Eihän tuo porno nyt mitään uutta ollut, mutta ohjelman tekemisen varjolla pääsi matkustamaan USA:an, Jaappaniin, Brasiliaan ja Etelä-Afrikkaan tapaamaan pornon tuottajia.
Eivät nämä omaan miehiseen elimeensä ihastuneesti fiksautuneet panomiehet tai silikonitissejään läähättäen läiskineet wannabe tähtöset vähääkään kiinnostaneet, mutta tämäpä oli oiva keino päästä itse julkisuuteen extrakokoisine rusetteineen ja röyhelöineen mainosalustalla keikailemaan ja saattamaan kilpailevien kanavien tyttäret vihreiksi kateudesta.
Hajamielisenä mietteissään R-neito hiljalleen raapi päänahkaansa kyhnytti kylkeään ja käsi hiveli litteää vatsaa ja sormet hiljalleen vaelsivat alemmaksi kunnes yht’äkkiä upposivat jonnekin kosteaan, liukkaaseen ja lämpimään ja silloin aivan kuin aikoinaan Arkhimedes, hän huudahti ”Heureka, Heureka”, olen löytänyt, olen löytänyt keinon!
Se on ”Pillu”! Pillu on ainakin kolmella ja puolella miljardilla ihmisellä, kohderyhmä on suunnaton, pitäisi herättää kiinnostusta.
Nyt on tie tähtiin auki!
Menenpä kanavalle puhumaan Pillusta, niin kylläpä saa kansa haukkoa henkeään ja R-tyttönen pomppaa kerralla valtakunnan kaapin päälle, missä aurinko ei lakkaa paistamasta ja leppeät tuulet leyhyttelevät hiuksia ja lakeijat tarjoilevat kuohujuomaa korkeakaulaisista klaseista ja niin oman kuin kilpailevien mainosalustakanavien vaatimattomammat tyttöset maireasti hymyilevät kätkeäkseen sapenkeltaisen katkeran kateutensa.
Kyllä on hienoa olla tutkiva toimittaja.