Suomen Afganistanin suurlähettiläs Anne Meskanen vieraili tänään Ylen Ykkösaamussa, ja tuli sanoneeksi ääneen sen, mikä Eurooppaan syntyneessä pakolaiskriisissä on vialla. EU:n antama apu ja turva ei kohdennu niihin, jotka eniten suojaa vainolta tarvitsisivat. ”Afganistanista ei suinkaan tule Suomeen ne köyhimmät ja heikoimmat, vaan pikemminkin osa hyvinkin koulutettua keskiluokkaa, jolloin tämä on vakava ongelma myöskin Afganistanille, koska hehän sitten kärsivät aivovuodosta. Tavallaan henkilöt, joiden pitäisi tehdä töitä oman maansa rakentamiseen, lähtevät puhtaasti paremman tulevaisuuden perään EU-Eurooppaan.” ”Eli elintasopakolaisiksi”, toimittaja kysyi. ”Nimenomaan”, vastasi Meskanen. Keskustelu jatkui kuvauksella maan vaihtelevasta turvallisuustilanteesta.
Kenenkään oikeutta tavoitella parempaa ja turvallisempaa elämää ei voi paheksua, se piirre on geeneissämme. Mutta on kokonaan eri asia, pitäisikö tämä kustantaa veronmaksajien rahalla ja pitääkö siihen liittää asyylioikeus.
Koko pakolaiskeskustelun aikana minua on suuresti vaivannut se, että keskustelu on niin hermostunutta ja mustavalkoista. Asiallista kritiikkiä tehtyjä päätöksiä vastaan on vaikea esittää saamatta rasistin leimaa. Siihen haluaisin todeta, että alttius leimaamiseen ja nimittelyyn on luonteeltaan rasistista toimintaa. Yritän kerta toisensa jälkeen sanoa, että haluan suomalaisten säilyvän myötätuntoisena ja vieraanvaraisena kansana, joka ottaa sydämellisesti vastaan hädänalaisen. Samalla käytän kansalaisen oikeuttani sanoa, että olen pettynyt päättäjiin pakolaiskriisin heikosta hoidosta ja huonosta kohdennuksesta, ja kannustan pikaisiin korjaustoimiin. Edellisen sisäministerin varoituksia olisi kannattanut kuunnella.
Ja nyt tilanne on todellakin ajautunut siihen, että on pakko kehua Päivi Räsästä. Usein kuulee sanottavan, ettei kukaan olisi tätä osannut odottaa. Se ei pidä paikkaansa, ministerineuvostossa tilanteesta keskusteltiin vuosia. Kuuntelin itse mm. viime toukokuussa radion Ykkösaamussa sisäministeri Räsästä, joka varoitti komission suunnitelmista muuttaa EU:n turvapaikkapolitiikan periaatteita turvapaikanhakijoiden pakkojakamisen suuntaan. EU teki politiikassaan ison muutoksen, kun se luopui periaatteesta, että kukin maa vastaa omien ulkorajojensa valvonnasta ja että turvapaikanhakijat tutkitaan siinä maassa, jonne he ensiksi tulevat. Hän varoitti tilanteen luovan vetovoimatekijän, joka tulisi ruokkimaan laitonta ihmissalakuljetusta ja lisäisi sitä voimakkaasti – kyseessähän on erittäin kannattava bisnes, jossa kuluttajansuoja käytännössä puuttuu.
Turvapaikanhakijoiden sijaan Räsänen olisi ollut valmis vaikkapa kymmenkertaistamaan kiintiöpakolaisten määrän. Tästä on puhunut myös presidentti Sauli Niinistö. Kaikkein hallituin tapa auttaa olisi ottaa pakolaiset maailman pakolaisleireiltä. Siinä valinta voi kohdistua eniten avun tarpeessa oleviin, Supo olisi prosessissa mukana tekemässä turvallisuuskartoituksia, kotoutuskoulutus tapahtuisi jo pakolaisleireillä ja pakolaiset sijoitettaisiin vastaanottokeskusten sijasta suoraan kuntiin.
Räsänen totesi, ettei neuvostossa yksikään maa kannattanut ajatusta turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista toisiin jäsenmaihin. Toisin sanoen syntyneen tilanteen olisi voinut vielä estää. Suomen linja oli johdonmukainen, ja Suomella oli liittolaisia. Valitettava onnettomuus oli, että hallituksen vaihdos tapahtui niin kriittisessä vaiheessa, jolloin aivan inhimillinen osaamattomuus mahdollisti sen, että Saksa ja Ranska saivat tahtonsa läpi.
Voiko muka yksi ministeri vaikuttaa niin ratkaisevasti? Kyllä voi, sehän nähtiin silloin kun Räsänen torppasi Bulgarian ja Romanian Schengen-jäsenyyden. Jäsenyyttä vaativat Saksa ja Ranska, ja Räsästä haukuttiin voimakkaasti, myös hallituksen sisällä – kunnes tilanne muuttui Euroopassa muutamaa kuukautta myöhemmin. Kaikille alkoi tulla selväksi, että päätös oli EU:lle onneksi. Voi vain kuvitella, miten paha tilanne olisi nyt, jos myös Romania ja Bulgaria vuotaisivat, kun Kreikkakin on liikaa.
Turvapaikkapolitiikassamme on vikana nyt se, että suurimmassa hädässä olevat eivät saa turvaa. Heillä ei ole rahaa eikä monilla omantunnonsyiden vuoksi halujakaan turvautua laittomiin keinoihin ja asiakirjojen väärennyksiin.
Eurooppaan syntyi kallis ralli. Kuusikymmentäviisi prosenttia turvapaikanhakijoista palautetaan. Mutta siitä seuraa turhaa matkailua, kallis ylläpito, kallis kuljetus, ja paljon pettyneitä ihmisiä.
