Minkä kirjoitin

K2020 etenee, valmista materiaalia on sata sivua ja olen löytänyt oman krohisevan ääneni.

Osaallistuin 30.5.2016 Kajaanissa Barentsin aluetta ja Pohjoista ulottuvuutta syleilevään seminaariin. Vetonauloina olivat liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner ja ex-pääministeri ja konsultti Paavo Lipponen.

Kansainväliseen seminaariin osallistui väkeä Japanista Norjaan asti. Ministeri Berner esitelmöi sujuvalla englanninkielellä. Hän puhui modernisti ja uusista asioista.

Paavo Lipposen punainen lanka tuntui selvältä, mutta ei hänestä ole kansanjoukkojen villitsijäksi. Lipponen on menneen ajan reaalipoliitikko, Berner on Suomelle yhtä moderni kuin Alexander Göraninpoika Stubb; molemmista moni entiseen nojaava haluaa päästä eroon.

Rovaniemeläisprofessori puhui matkailusta viisaasti ja maanläheisesti. Samalla tulen sanoneeksi, että poliitikot eivät puheissaan suuremmin arjesta piittaa. Heidän ajatuksensa liikkuvat kansakuntien ohuissa yläpilvissä.

Japanin suurlähetystön edustajalla oli vahva historiallinen ja globaalitaloudellinen ote esityksessään. Venäjän osuus kuulosti liturgiselta ja homeiselta, mutta politiikka vääristää usein ihmisten ajattelua. Sen tunnistaa, kun puhuja on kauko-ohjauksessa. Ehkä persoonallinen ote ja vapaus eivät ole nyky-Venäjän dramaturgisia vahavuuksia?

Kainuun Liitto tarjosi lepertelyn päätteeksi kahvia ja pullaa. Minulle jäi käteen muutama esite ja ajatus rapautuvasta alueiden Euroopasta.

Paavo Lipponen korosti puheessaan Norjan ja Ruotsin markkinoita: Norja investoi on- ja off-shore projekteihin noin miljardin kuukaudessa. Pohjois-Ruotsissa Gällivaaran kaivoskylän siirtäminen laajentuvan kaivoksen alta on 5 miljardin kokoinen hanke.

Pakko-Ruotsin osaajille on yhä Pohjois-Suomessa kysyntää.

Kansakunnan rakentajien kannattaa vilkuilla vasemmalle ja oikealle, katsoa taakse ja tuijottaa visusti eteenpäin. Kukaan ei tule meitä auttamaan tai surkeuden suosta nostamaan. Suomen kansantalous on niin pieni ja näkemätön, että ainoa lohtu tulee omien toimien kautta.

Emme voi luottaa toisten apuun tai hyväntahtoisuuteen, omilla jaloilla on seistävä ja omat ongelmat ratkaistava. Meillä on edelleen lukuisia mahdollisuuksia, mutta voimavaroja on syytä tuhlata harkiten.

Kirjoitettaessa soi Mustan Kissan Tango