HYVÄN ELÄMÄN MYSTEERI 2

”Kaiken inhimillisen pyrkimyksen lopullisena päämääränä on eudaimonia,
onnellisuus, kukoistus eli hyvä elämä, jota tavoitellaan sen itsensä vuoksi, ei
välineenä johonkin muuhun päämäärään.” Aristoteles

Aristoteleen määrittelystä tulee kyllä mieleen, että onko mitään uutta auringon alla.
Yrittäkö hän kenties opastaa aikalaisiaan? Onko kenties jo yli 2000 vuotta sitten
ajateltu Kreikassakin sitku-malliin: Sitten kun saan nuo muut hommat hoitoon,
keskityn hyvään elämään. Sitä ennen spartalainen urheilu ja voimailu, ulkonäon
vaaliminen manteliöljyllä ja maidossa kylpemisellä, puhumattakaan belladonnan
tiputtelusta silmiin – ja poliittisen uran opiskelu harjoittelemalla retoriikan
oppitunneilla – nämä pitää saada haltuun. ”Ennenkuin sitten joskus menestystä
saatuani keskityn siihen, mitä itse oikeastaan haluan. Sitä ennen hamuan
tarpeelliset taidot ja ulkoiset avut menestyäkseni.” Tästäkö ihmisparkoja yritti
opettaa pois jo Aristoteles? Hiukan vaikuttaa siltä. Apua.

Haluan ajatella toisin, että edes joskus maailmassa on osattu elää, jossain
kalastaja-hedelmänpoimija-kulttuurissa, jossain viljavalla arolla tai saarella, jossa
palmupuut huojuvat tai ehkä kuusten suojaamassa majassa kallion kupeessa
virtaavan puron äärellä on oltu onnellisia, kauan, mieluiten monta tuhatta vuotta.
Niinhän sen on täytynyt olla, eikö?

Kaikilla meillä on reunaehtomme elämässä, joiden sisällä elämä pitää järjestää.
Mutta ajatellaan edes pieniä kokonaisuuksia, hetkiä, jotka elettäisiinkin vain sen
käsityksen mukaan, joka meistä itsestä on hyvän elämän sisältöä. Mitä se olisi?

Ajatellaan ikiaikaisesta näkökulmasta unohtaen kokonaan meidän oman
aikakautemme rajoitukset . Unohdetaan se, mitä meidän pitää olla kelvataksemme
tässä yhteiskunnassa, mitä meidän pitää edustaa, miltä näyttää ja kuulostaa.
Unohdetaan koko maailmanaika, jota nyt elämme. Mitä hyvä elämä sisältäisi
silloin?

Ehkä sen jäljille johtaisi pyrkimys hyvän tunnekokemuksen suomiseen itselleen,
virittäytyä vaikkapa ympäröivälle kauneudelle, jota maailmasta löytyy tai nauttia
yhteisen ruokapöydän antimista kiireettä, vain yhdessäolon hetkeen keskittyen.

Olisi ihanaa päästä kiinni siihen, miten yksinkertaiset asiat merkitsevät eniten – ja
muodostavat elämän sisällöstä käsityksen, joka ei ole aikaan sidottu vaan on
jotain ihmiskunnan ikiaikaista, pysyvää, perustavanlaatuista hyvää – sellaista,
jonka merkitys pysyy ja tulee aina olemaan olemassa. Perusasiat, jotka eivät ole
tästä ajasta kotoisin, yhdistävät lopulta ehkä meitä kaikkia.

Hyvän elämä kokeminen on miltei mysteeri, niin paljon vaikeasti selitettäviä
tekijöitä siihen kuuluu. Käsien tulkinnassa rytmi ja harmonia ovat näkyviä
merkkejä, jotka mielestäni liittyvät hyvän elämän kokemisen. Oman rytmin
kuuntelemiseen on ihmisellä sisäinen kyky ja taito, jos vain tunnustetaan sen arvo
ja oikeutus.

HIENOVIREISYYS ELÄMÄNVOIMANA

Käsien tulkinta virittää tekemään havaintoja oman persoonan ja mielen
hienovireisistä liikkeistä, havaintoja itsestä, mutta myös yleisinhimillisestä
kokemisesta. Tulee tutummaksi se, mitä asioita kuuluu persoonaan –
ajattelevaan, tuntevaan ihmiseen: näin ihminen reagoi tunteillaan, vaikka kukaan
ei olisi todistamassa tai näkisi mitään näkyvää.
Käsien viivat ja merkit muuttuvat koko ajan. Teoria käsien tulkinnassa olettaa, että
viivat syntyvät, kun aivojen aktiivisuus piirtää niitä hermoratojen kautta käsiin.
Käsiä katsomalla voidaan nähdä ihmisen luonteenpiirteitä, perittyjä lahjakkuuksia
ja eletyn elämän jättämiä merkkejä, näin uskoo vuosituhantinen perinnetaito, jota
Aristoteleskin käytti. Käsissä voi nähdä myös hiuksenhienoja, hienopiirteisiä
asioita henkilön toiveista ja tunteista, jotka eivät ole välttämättä nousseet edes
tietoisen pohdinnan tasolle.

Olen käsientulkinnan kautta oppinut, että hienovireisyys ja sen tunnistaminen,
oman ominaisen hienovireisyytensä tunnistaminen, voi olla ihmisen elämän
kannalta hyvin merkittävää. Se liittyy siihen, miten ihminen pystyy "virittäytymään
oikealle taajuudelle" oman itsensä – tai ympäristönsä, luonnon, muiden ihmisten –
kanssa.
Se on enemmän kuin mitä itsetuntemuksella yleensä tarkoitetaan, enemmän kuin
itsensä kuuntelua. Se on ihmisen omien "heikkojen signaalien" rekisteröimistä ja
ymmärtämistä vain ihmisen omaan tarkoitukseen – ja myös vapautta antaa niiden
kertoa tarinaansa: antaa hienovireisyyden, oman rytminsä elää. Tällä oman
hienovireisyyden toteuttamisella on näkemykseni mukaan paljon tekemistä sen
kanssa, että ihminen voi tuntea olevansa oma itsensä ja elää tasapainoista hyvää
elämää.
Oman sisäisen rytmin kuunteleminen on polku, jota kulkiessa on varmaankin
mahdollisuus päästä kolkuttelemaan hyvän elämän ovia, päästä jäljittämään

eudaimonian mysteeriä – jopa ehkä oppia kokemaan sitä samalla tavoin kuin esi-
isämme jossain ovat sitä kokeneet, jossain purojen äärellä, luontoa kuunnellen,

hyvässä seurassa tai ihanan harmonisen taidekokemuksen äärellä... Ehkä oman
sisäisen rytmin taajudelle virittymisen kannalta ihanteellisimpia ovat tilanteet,
joissa ikiaikainen kiireetön elämäntyyli on läsnä. Kunpa voisi kysyä asiaa
Aristoteleeltä...

Henriette Sola
aristoteleläinen käsien tulkitsija

26.7.2022
Käsien tulkitsija tilattavissa myös kuvien perusteella. Nettiosoite, jonne kuvat voi lähettää ja tarkemmat ohjeet tulossa kohta blogiin.

Henriette Solan humoristisessa romaanissa "Italialainen nimipäiväkalenteri" päähenkilö Sarah lähtee kädestäkatsojaksi Italiaan, löytääkin itsensä ja mitä muuta siinä ohessa... Saatavilla melkoisen kaikissa kirjastoissa.