JAA, ETTÄ TUNTEELLAKO?

Käsien tulkintaan tuli eilen pariskunta, joille tämä ikiaikainen näkemys ihmisluonteista oli uutta. Tyypilliseen tapaan uteliaana herra kuunteli vieressä, kun rouva halusi ensimmäisenä kuulla luonteestaan käsien muotojen ja viivojen perusteella. Herralle nousi hymynkare huulille kuullessaan:
"Rouva on romanttista sorttia, mutta aikoinaan herra on saanut häntä hartaasti piirittää, koska rouvan toisen käden sydämenviiva on niin suora, että sen omistaja ei koskaan ensimmäisenä tunnusta rakkauttaan, vaan odottaa lausuntoa aidoista tunteista ensin toiselta ennen kuin itsekin myöntää, että rakastaa."
Kädet olivat rouvalla ja herralla hyvin erilaiset, kyseessä siis pari, jossa erilaisuudet täydensivät toisiaan. Usein pariskuntien kädet muistuttavat toisiaan paljon. Esiintyessäni polttareissa tulee vastaan joskus ilmiö: Sulhasen sisarella ja morsiamella on silmiinpistävän samanlaiset kädet. Asia kertoo siis sulhosta, joka ei ole paikalla, joko sisaren kaltainen persoona miellyttää tai sulholla on itselläänkin samanlaiset kädet.

Palataan äskeiseen pariskuntaan. Herralla tahdonvoima oli vahva, hyvät kyvyt pikkutarkkaan toimintaan. Rouva kommentoi hymyillen miehelleen: "Aika pikkutarkkaahan työsi onkin. " Rouva taas oli hyvä organisoimaan isompia kokonaisuuksia, tässäpä hyvä täydentävä ominaisuus.

Paljon oli ollut pohdittavaa ja aivotyötä rouvalla, runsaasti pieniä viivoja, jotka kaikki kertovat siitä, että elämä tai työ ei ollut vailla ratkaistavia pulmia. Harvallapa on. Epäselväksi jäi, oliko rouvalla harvinainen lisä uraviivassaan, sellainen, joka ilmaisee toivomuksen kumppanin suhteen. Se kertoo, että toisi onnea omistaa yhteinen kutsumus puolison kanssa, jokin, jota edistää ympäröivässä maailmassa yhdessä kumppanin kanssa. Siitä kertova viiva oli hiukan liian epäselvä ja mutkitteleva, että johtopäätöstä olisi voinut tehdä varmaksi. Niillä ihmisillä, joilla tämä merkki on, on vaikea kokea tyydytystä elämässä, jos em. asiaa ei voi toteuttaa. Tapaaminen jäi lyhyeksi, herra ja rouva kertoivat kiireensä yhteiseen kokoukseen, siis jotain perheprojektin ulkopuolista yhteistä toimittavaa oli heillä. Hyväntuulisina, herra myhäillen ja rouva iloisesti kättään heilauttaen he lähtivät kokoukseensa. Ilmeistä oli, että sopusointua oli yhteiselämässä.

TOINEN TARINA

Kuulin tuttavalta tarinaa 30-40 vuotiaista naisista, jotka etsivät kumppania deittipalveluiden kautta. Se edellytti trimmausta ja treeniä, personal trainerit olivat käytössä ja kaikenlaista kauneudenkohennusta liittyi projektiin. Kovaa hommaa oli tämä etsintä, huokasi tuttuni myötätuntoisesti. Ei ole helppoa olla vakinaisessa työssä ja huolehtia tällaisesta projektista samalla, hän jatkoi. – Hetkinen, siis kovaa homma olla sinkku, hyvässä päiväduunissa ja muutoin vapaa toteuttamaan itseään? Jotensakin muistelen, että sinkkuelämä oli varsin hauskaa siinä iässä. Ja seuraava ajatus on, että voiko sitä kumppania löytyä, jos elämä ei ole hauskaa. Onko elämä ylipäätään riittävän hauskaa nykyään? Helppohan tässä on muistella että hauskaa oli joskus, juu. Elämäntaidoksi väännettynä asia tarkoittaa, onko mahdollisuutta panostaa aikaa kivoihin yhteisiin, sosiaalisiin tilanteisiin, joissa iloa pääsee syntymään, tukeeko yhteinen yhteisömme, elämäntapamme ja kulttuurimme sellaista?

Viekö liika ulkonäkökeskeisyys ilon elämästä? Sitä epäillään syyksi teinien suuresti lisääntyneeseen masennukseen USA:ssa. Mitä se vaikuttaa aikuisilla, jotka ovat etsimässä kumppania? Onko asia liikaa työhaastattelua muistuttava tilanne, sen sijaan, että oltaisiin iloisesti muiden vapaiden ihmisten kanssa tuttavuutta tekemässä, vapaa-aikaa viettämässä ja sosiaalisia taitoja käyttämässä minkä lie hauskojen harrastusten parissa.

Jotenkin olen aina ollut siinä käsityksessä, että kumppanin tärkein tehtävä on tunnetasolla tyydytyksen tuominen, josta sitten seuraa kaikkea muuta asiaankuuluvaa. Se tunnetaso ei parane paljonkaan siitä, miten hyvän näköinen toinen on, tai se on ainakin hyvin pieni osa kokonaisuutta – tai varsin lyhytaikainen ilo. Ulkonäkökeskeisyys on ulkonaisuutta, ei sisäisiin ominaisuuksiin keskittymistä, niihin ominaisuuksiin, jotka kykenevät tuottamaan toisen ymmärtämistä, empatiaa, tukea, iloa ja voimaa henkisellä tasolla toiselle, sitä josta tunnetason tyydytystä saadaan.

Eivät toki tämän ajan ihmiset ole itse keksineet ulkonäkökeskeisyyttä. Sen esittely alkoi yritysten toimesta, jotka saavat tuloksensa kauneustuotteita ja siihen liittyvää myymällä – tai ehkä estetiikka on jotain varsin inhimillistä ja ikiaikaista – mutta nyt on mopo tosiaan karannut käsistä. Asia on itsestään selvä, mutta silti pysähtymisen arvoinen .Ei kai meidän ainutkertaista elämäämme pääse pilaamaan jokin, jota emme ole edes itse keksineet, vaan joku muu työntää meiltä kurkusta alas? Pientä kapinaa, persoonallisuuden puolestapuhumista ehkä olisi hyvä tehdä edes itselleen, siitäkin puhutaan toki paljon, mutta se ilon löytyminen tällaisen ulkoaohjatun elämän ulkopuolelta vaatii aina pienen kapinan henkilökohtaisella tasolla – ja ehkä syvällistä oivaltamista. Miten hienoa sitä oivaltamista saattaisikaan olla tehdä jonkun muun kanssa yhdessä... ollaanhan tässä kaikki ihan hurmaavia persoonallisuuksia joka tapauksessa, kun vain sille päälle satutaan.

Henriette Sola
aristoteleläinen käsien tulkitsija

PS.
Samoista aiheista keskustelee Tuomari Nurmio puolisoineen tämän blogin heinäkuun podcastissa "Hande Nurmio ja Liisa: Romantiikkamusamme on luomua"

PS.
LYHYT JOHDATUS KÄSIENTULKINTAAN:
Menetelmä perustuu vastaavanlaiseen käsitykseen kuin perinteinen kiinalainen
akupunktio. Sen mukaan viestit kehosta, erityisesti aivoista kulkevat hermoratoja
pitkin ja jättävät merkkejä käsiin. Käden muotojen oletetaan kertovan
perinnöllisistä ominaisuuksista. Käsistä tutkitaan pääasiassa luonteenpiirteitä ja
lahjakkuuksia, jonkin verran elettyä elämää, myös henkilön pyrkimyksiä kehittää
itseään ja kulkea kohti tavoitteita. Käsien viivat muuttuvat koko ajan.

Käsien tulkintaa tilattavissa yksittäisille ihmisille ja erilaisiin tilaisuuksiin: ystävien kokoontumisiin, virkistys- ja TYHY-päiviin, yrityksen tai yksityisiin juhliin, pikkujouluihin, polttareihin ja sinkkutapahtumiin. Räätälöimme sisällön, myös muusikoilla lisättynä.

Uusi osoite tulee uudempiin blogikirjoituksiin piakkoin. Entiset evät ole voimassa.

Henriette Solan romaanista Italialainen Nimipäiväkalenteri: Se kertoo Italiaan kädestäkatsojaksi
lähtevästä nuoresta naisesta, joka yllättäen tutustuukin omaan luonteeseensa ja
ihmisyyteensä–ja saa hämmästyä minne ne häntä ohjaavat.