Äärimmäinen moralismi on vihdoin rantautunut Suomeen. Olen seuraillut sen kehitystä parisen vuotta rapakon takana - siis Jenkeissä. Sama puhdasoppisuuden kaava on otettu käyttöön meillä - miten nämä mallit yks kaks ovatkin aivan yksyhteen eri mantereilla?
Eipä silti etteikö lajia olisi harrastettu meillä eri muodoissaan jo kauan niin hartaasti, että sen voisi väittää olevan vaikka täältä kotoisin kuin saunan tai joulupukin.
Tästä omasta perinteestämme voisi antaa tehtäväksi Jareille analyysia. Kirjailija Jari Tervo voisi kirjoittaa aiheesta vaikka heimoperinteitä valaisevan suureepoksen. Yrityskonsultti Jari Sarasvuo voisi vetää vaikka työelämää koskevan tunnin monologin aiheesta kanavalla, jonne on palannut ja jota emme tässä halua mainostaa. Kulttuurihistorioitsija Jari Ehrnrooth voisi tehdä aiheesta historiallisen katsauksen ja tarjota meille johtopäätökset.
Itse haluan kohdistaa sanani Jari Sillanpään elämästä kiinnostuneille. Heille haluan tuoda mitä vilpittömän ystävällisimmässä hengessä tiedoksi, että päihdesairaus on sairaus muiden sairauksien joukossa. Terve yhteiskunta tukee sairaan paranemista. Sairas yhteisö, joka ei toimi ilman syntipukkeja, päästää höyryjä käymällä yksittäisen ihmisen kimppuun ja kokee kollektiivista puhtautta sen jälkeen. Tällä mallilla toimii totalitarismi. Niin kuin psykohistorioitsija sanoisi: Paha torjutaan kieltämällä se itsessä ja projisoimalla, heijastamalla se muihin. Näin on analysoitu esim. natsiyhteiskunnan jäsenten toimineen.
Sillanpään tapauksesta yleisen moraalin mielessä huolissaan olevat voivat muistuttaa itseään, että oikeusvaltiossa oikeuslaitos huolehtii ihmisten rikosten seuraamuksista, julkista inkvisitiota siihen ei tarvita. Päihteidenkäyttömoraalista huolissaan olevat voivat alkaa vaatia julkista keskustelua päihdekulttuurista. Olen kuullut A-klinikkasäätiön kehittämisjohtajan (yli 35 v. kokemuksella) toivoneen kainosti jo pari vuosikymmentä edes pientä mahdollisuutta keskustella julkisuudessa päihteisiin liittyvistä asioista ilman paikalle raahattujen äärimielipiteiden tukkanuottasilla oloa. Jospa voitaisiin puhua tosiasioista ja keinoista edistää terveyttä tälläkin saralla ja pohtia kehityksen suuntaa.(sanamuoto kirjoittajan)
Samoin Helsingin Kaupungin Päihdeasiaintoimisto yritti myös jo viitisentoista vuotta sitten lanseerata ajatusmallia, että alkoholin käytöstä alettaisiin puhua kuin suolan käytöstä, ilman tunnelatausta. Vaan ei, julkinen laulu rallattaa, että viina on vallan vitsikästä elämänsisältönä, kunnes jollakin sen käyttö ei olekaan enää kontrollissa - silloin käännetään kauhistuneena selkä.
Alkoholilla on pitkä historia länsimaissa, sillä on hyvät ja huonot puolensa ja käyttötarkoituksensa, ehkä ne voisi jo satojen vuosien käyttöhistorian jälkeen tunnistaa ja tunnustaa. Laillisen päihteen käyttö voi joskus johtaa laittoman päihteen käyttöön. Niin on käynyt mitä ilmeisimmin Jari Sillanpäälle. Muistan hänen uraansa Ruotsinlaivojen baarimikkona ja omien sanojensa mukaan jopa salmiakkikossun keksijänä, alkoholi tuli tutuksi hyvässä käyttötarkoituksessa. - Mitä sitten on kokemuksena olla tuhansien ihmisten silmien edessä esiintyjänä, miten raskasta tai stressaavaa, on jotain, josta tietävät vain ne, jotka sen kokevat. Meidän muiden on mahdoton sanoa siihen mitään.
Uudehko havainto on, että päihteiden ongelmakäytön taustalla on usein vakavaa traumatisoitumista. Jari Sillanpään kokemukset maahanmuuttajaperheen lapsena Ruotsissa ja koulukiusaamiskokemukset viittaavat johonkin senkaltaiseen.
Kuka siis moralisoi ketä ja millä perusteella, jääköön meidän jokaisen yksilölliseen pohdintaan, joka onneksi vielä perustuslaissamme on turvattu sananvapautena ja mielipidevapautena - joita rajoittavat tietenkin sellaiset oikeudet, jotka suojelevat ihmisen yksityisyyttä, kuten julkisesti lausutuissa mielipiteissä henkilöön kohdistuvat kunnianloukkauksen rajat.
Muutakin mukavaa löytyy perustuslakia tutkiessa, kuten vaikkapa oikeus koskemattomuuteen ja terveydenhoitoon. Perustuslain perusoikeudet ovat ihmisoikeuksia lainsäädännössä korkeimmalla tasolla turvattuna, se on kiva muistaa kaiken villinä vellovan kähinän keskellä. Perusoikeuksia voisi pohtia isompana kokonaisuutena, - ei vain yhtä ainoaa nostamalla esiin - mitä oikeuksia ne tuovat ja miten niitä huomioidaan yhtaikaa polkematta yhden käytöllä jotain muuta perusoikeutta? Ja sitten vaikka käyttää niitä muiden ihmisten reilun kohtelun perusteluna ihan yksityisessä arjessakin, esim. lapsia opetettaessa. Mihin muuhun voisi perustellummin vedota?
Toisten Jarien selostuksia siis odotellessa voidaankin viettää hetki melkoisen hienoa perustuslakiamme lueskellessa ja tuntea turvallisuutta, jota se meille antaa; siinä on meillä välineitä, joilla pitää tämä yhteiskunta järjissään, ihmiskäsitys tolkussaan ja suoda kunnioitus jokaisen ihmisarvolle.
P.S.
Ja tsemppiä kaikille vaikeista elämäntilanteista toipuville, niin Jarille kuin muillekin. Joku kysäisi minulta, voiko tuollaisista päihdeongelmista toipua. Kyllä voi. Kaikenlaisista päihdeongelmista toipuneita on, niin paljon, että epäilystä siitä ei ole. Eikä tämän lausuman perusteella kukaan aloita päihteitä kuvitellen, että se olisi helppo tie. Jokaisella on huonot päivänsä, niin myös toipujilla, hetkessä ei elämä muutu täydelliseksi kellään. Sitten taas tulee uusi päivä ja yrittäminen jatkuu, aurinkokin paistaa taas pilven raosta. Niin menee jokaisen polku, joka yrittää muuttaa elämäänsä. Asiantuntijoiden mukaan hoitoa on monenlaista, mutta tukiverkko on välttämätön ja se tukiverkkokin saa tarvittaessa asiantuntija-apua. On hyvä muistaa, että jokainen tarvitsee elämässä tukea.
Me, Jarin yleisö voimme tukea Jaria ajatuksissa ja muistaa miten valtavasti hyviä fiiliksiä on hän meille antanut! - Ja tietenkin odotamme koska taas pääsemme näkemään Jaria uusissa konserteissa!
Henriette Sola
aristoteleläinen käsien tulkitsija
P.S.2
Toisissa blogikirjoituksissa käsien tulkinnasta, jonka 2400 vuoden traditiota Aristoteleen päivistä asti voisi kuvata vaikka positiiviseksi kansanperinteeksi, käytännön viisauteen perustuvaksi käsitykseksi ihmisestä.