SYDÄN, JÄRKI JA LUOVA TILA

Käsien tulkinnassa sydämen ja pään viivat ovat kaksi kolmesta suuresta viivasta – kolmas on elämänviiva. Ne löytyvät kaikilta, vaikkakin hyvin eri muodoissa. Mikä onkaan sydämen ja pään, tunteen ja järjen tasapaino? Tästä lähtee pohdinta, josta edetään persoonallisuuspiirteisiin, luovuuteen ja lahjakkuuksiin.
Käden viivoista tehdään oletuksia teorian pohjalta, joka on lähellä akupunktion teorioita. Viivojen oletetaan syntyvän hermoratojen piirtäminä sen mukaan miten paljon aktiviteettia aivoissa on milläkin alueella. Perinnetaito on vailla tieteellistä todistelua, kehittynyt vanhoissa kulttuureissa yli 2500 vuoden aikana.

Sydämen (ylin poikkiviiva) ja pään (alempi poikkiviiva) viivan suhdetta vertaillaan, kumpi ottaa valtaa liikaa toiselta ja ottaako. Ihanteellinen on harmoninen sydämenviivan ja päänviivan väliin jäävä alue ja sen muodostama kuvio, sanoo intialainen käsientulkintatraditio. Se kertoo tasapainosta kahden suuren määrääjän, tunteen ja järjen välillä.

Intialainen traditio siis pohtii, toimivatko nämä kaksi suurta, ajattelu ja tunne, sopusoinnussa ihmisen luonteen, perityn persoonallisuuden kanssa, kohteleeko ihminen itseään oikein, niin että se sopii ihmisen luonteelle. Mutta miten osata katsoa kuviosta, milloin tämä tasapaino todellakin toimii ihanteellisimmin?

On helpompaa päättellä, miten sydämen ja pään viivat kommunikoivat keskenään, mutta mikä viivojen keskinäinen muoto on ihanteellisin kullekin luonnetyypille, joita on ihan lukematon kirjo?.
Niin korkealentoista on intialainen näkemys, että menee jo hiukkasen korkeamman matematiikan puolelle . Helpompaa on käytännössä herättää tulkittavan oma pohdinta, miten hän itse kokee näiden toimivan. Ja paljon maanläheisempää ajatusmaailmaa edustaa vanha keskiajalta asti Euroopassa jatkunut käsien tulkinnan traditio. Sitäkin voi onneksi soveltaa; se kertoo kuitenkin samoista asioista.

Päänviiva kertoo ajattelun määrästä. Sen kaartumisesta alaspäin, luovuuden alueelle, päätellään luovuuden määrä ajattelussa. Erilaiset luovat lahjakkuudet näkyvät taas lukuisissa merkeissä eri puolilla kättä aina sormien muodoista lähtien.

Monella on passiivisessa kädessä paljon kaartuvampi päänviiva kuin aktiivisessa. Passiivinen käsi kertoo enemmän perimästä. Aktiivinen käsi, siis useimmilla oikea, kertoo siitä, miten elämässä on oikeasti toimittu, onko luovaa ajattelua saatu käyttää. Useimmiten aktiivisen käden päänviiva kertoo vähemmästä luovan ajattelun käytöstä kuin mihin olisi edellytyksiä. Sellainen on maailma, jossa elämme.

Nykyään näkee paljon pidempää melko suoraa päänviivaa kuin mitä vaikkapa 30 vuotta sitten kuvattiin tavalliseksi päänviivaksi. Nykyään näkee myös paljon melkein luotisuorana kämmenen poikki kulkevaa päänviivaa. Näitä ihmisiä sanotaan uraohjuksiksi, jotka panostavat uraan niin, että he eivät anna minkään estää itseään. Kuitenkin hyvin monenlaista päänviivaa nähdään esim. liikemiehillä. Mikään merkki kädessä ei yksinään näytä ihmisen toiminnan luonnetta, vaan kymmenet merkit pitää tutkia, mitä ne kokonaisuutena kertovat.

Mutta selvästi on havaittavissa, että nykyajan päänviivat kertovat, miten elämä vaatii nykyään ajatustyötä paljon enemmän kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Nykyään jo yhden arkisen päivän organisoiminen voi olla todellinen taidonnäyte – ja sitä joutuvat melkein kaikki tekemään. Myös vaatimukset ja odotukset ihmisen toiminnasta ovat melkoisia.

(Kuvan piirros: graafikko Susan Reed, viivat lisätty myöh.)

Tuttu psykologi kertoi, että nykyajan ilmiö on että ihmiset ihmettelevät miksi kroppa ja mieli eivät toimi ohjeiden mukaan, joita he itselleen antavat. Miksi kone ei toimi? Ihmisen koneisto on kehittynyt hoitamaan hommaansa vuosituhansien aikana niin, että se automaattisesti suojelee ihmiselämää. Se huomioi vaaran hälytysmerkit tahtomattamme, se sääntelee levon ja ravinnon tarvetta meiltä kysymättä, piilotajunta nakuttelee ratkaisuja ongelmiin, joista emme edes tiedä asettaneemme kysymyksiä. Se laittaa hanttiin, kun ei saa riittävästi tilaa hoitaa hommiaan. Onko tämä päässyt unohtumaan meiltä?

Piilotajunta hoitaa myös luovuutta, järjestää asioita uuteen järjestykseen, yhdistelee niitä niin, että niistä syntyy jotain uutta, ehkä taiteellinen luomus ta käytännön uusi ratkaisu, innovaatio.

Maailman kenties tunnetuin balettitanssija Mikhail Baryshnikov – moni muistaa hänet Sinkkuelämän roolissa Aleksander, joka oli yksi Carrien poikaystävistä – perusti New Yorkiin keskuksen, jossa nuoret saavat harrastaa taidetta, lähinnä tanssia, Baryshnikov Art Centerin. Hän sanoi, että kun tuo mahdollisuus annettiin, moni ei kyennytkään heittäytymään luovaan tilaan, notkumaan yhdessä aikaa viettäen, koska olivat tottuneet niin ylettömän tehokkaaseen ajankäyttöön jo lapsesta. Baryshnikov piti tätä huolestuttavana.

Miten säilyttää luovuus tällaisessa hektisessä maailmanajassa?
Baryshnikov sanoo, että tähän tarvitaan notkumisen taitoa, kykyä olla kuin ei tekisikään mitään, piilotajunta saa silloin työskennellä rauhassa. Kuka osaa notkua? Siihen on ihmisten seura hyvä apukeino, sellaisten, jotka kaikki heittäytyvät notkumaan yhtä aikaa.

Pitäisikö notkumisesta tehdä oppiaine? Englannin kielessä sille on termi lingering, jota käytetään monissa lemmenlauluissakin. Notkuminen siis liittyy myös jotenkin romantiikkaan, jos laulunsanoittajia on uskomista, luova tila, jossa nähdään kaikki hiukan kauniinpana, elämä ja ohikiitävät hetket, toiset ihmisetkin. Carpe diem, tartutaan hetkeen ilman näkyvää toimintaa ja silti kaikki elämän runolliset mahdollisuudet ovat läsnä, häämöttävät jossain odottamassa kukoistukseen puhkeamista.

Aristoteles, joka toi käsientulkinnan Eurooppaan, puhuu kukoistuksesta, eudaimoniasta, jonka hän määrittelee kaiken inhimillisen pyrkimyksen lopulliseksi päämääräksi. Päämäärä, jota tavoitellaan notkumalla, siinäpä filosofinen pähkinä… Onko tämä nyt sitä luovaa ajatusten harhailua? Vai pitikö meidän heittäytyä ajatuksettomaan tilaan...?

Luovuus voi olla myös mielikuvissa seilaamista, vapaata mielikuvatyöskentelyä; joskus sitä kutsutaan myös haaveiluksi. Ihmisen aivot toimivat siten rautalankamallilla, että mielikuvat, jotka vaikuttavat tunteisiin, ovat yhtä aitoja aivoille kuin todellisuus. Mikseipä siis annettaisi tilaisuutta sydämenviivan kasvaa, haaveilla hiukan, nauttia vaikka mielikuvitusmatkailusta kotisohvalla ja sulkea silmät, vaeltaa ajatuksissa vaikkapa sinne minne on aina haaveillut pääsevänsä, unelmien maisemiin.

Ja kuinka ihana onkaan järki, joka sanoo: "Top tykkänään tämä järjetön hosuminen, nyt annetaan tunteelle tilaa, nautitaan, rauhoitutaan hetkeksi ja notkutaan vain."

Henriette Sola
aristoteleläinen käsien tulkitsija

Kädestäkatsojan Ystäväpiirin ytimestä löytyvät itse Henriette, kakkumestari, catering-yrittäjä Tiia, joka loihtii parhaat tarjoilut kaikkiin mahdollisiin pippaloihin sekä trubaduuri Kari, jonka musisointi ulottuu root-musasta jazz-standardeihin.

Käsien tulkintaa tilattavissa erilaisiin tilaisuuksiin: ystävien kokoontumisiin, virkistys- ja TYHY-päiviin, yrityksen tai yksityisiin juhliin, polttareihin ja sinkkutapahtumiin. Räätälöimme sisällön, myös muusikoilla lisättynä.

Henriette Solan humoristisesta
romaanista Italialainen Nimipäiväkalenteri: Se kertoo Italiaan kädestäkatsojaksi
lähtevästä nuoresta naisesta, joka yllättäen tutustuukin omiin tunteisiinsa, luonteeseensa ja
ihmisyyteensä–ja saa hämmästyä minne ne häntä ohjaavat.
Löytyy kaikista kirjastoista.