Hyvät Tuomas Enbuske, Mikael Jungner ja Hjallis Harkimo. Olette perustamassa uus… — ei vaan markkinaliberaalia puoluetta. Ottakaa minut siihen mukaan. Olen todella liberaali. Lisäksi minulla on samanlaisia luksusongelmia kuin teillä ja osaan valittaa niistä tosi hyvin.

Viimeksi kun Risto E.J. Penttilä kumppaneineen oli perustamassa nuorsuomalaista, samoin markkinaliberaalia puoluetta, soitin hankkeen jollekin sihteerille ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Lähetin sähköpostia ja kuvasin taustaani: taloustoimittaja, viestintäasiantuntija, vapaa yrittäjä, nelikymppinen, sanavalmis nainen. Enkä ollut silloin pahan näköinenkään, ainakaan noin keskivertopoliitikkoon verrattuna.

Kukaan ei koskaan vastannut minulle. Ette ehkä tarvinneet silloin kaltaistani? Nyt olette kyselleet lehtitietojen mukaan Suvi-Anne Siimestä mukaan hankkeeseenne.

No, en usko, että hän lähtee. Tuntuu, että hän on syönyt jo kaikki uskottavuuspisteensä poliitikkona, vaikka onkin kiva tyyppi, minunkin mielestäni.

Kysykääpä minua sen sijaan.
Olen kuusikymppinen eikä minulla ole paljoakaan menetettävää. Nelikymppisillä naisilla on vielä liikaa optioita elämässään, että olisivat sopivia niitä politiikassa tuhlaamaan. Lapset, perhe, ura, eläke ja kasvot ja sen semmoisia.

Hyvät Tuomas & co. Minulla on vain voitettavaa. En ole kuitenkaan läheskään yhtä vanha kuin Seela Sella, joka hyvin kelpaa womenpowerin keulakuvaksi ihan kaupallisissakin tarkoituksissa. Politiikassa vaatimukset eivät muutenkaan ehkä ole yhtä suuret?

Minä olen tehnyt äijien työtä äijien kanssa. Taloustoimittaja-aikoinani minua kehuttiin siitä, että olen “melkein mies” ja “hyvä jätkä”. Jos olin sitä kolmikymppisenä niin kuvitelkaapas mitä olen nyt! Ja olen liberaali. Kysykää vaikka ystäviltäni.

Minua eivät haittaa polyamoriat eivätkä kannabiksen käryt. Eikä minua enää haittaa äijäilykään. Se jos mikä on hyvä ominaisuus politiikassa. Etenkin sellaisessa puolueessa, jota te nyt puuhaatte.

Jutta Urpilaisesta ei koskaan tullut hyvää poliitikkoa, koska hän oli liian nuori, ja yritti kovasti olla vaikuttamatta naiselta samalla kun yritti hyödyntää naiseuttaan politiikassa.

Sellaisesta seuraa, että on ihan kipsissä koko ajan, eikä kipsissä olevan oloinen ihminen voi johtaa joukkoja.

No niin, mutta minua liberaalimpaa kuusikymppistä naista ette tästä maasta löydä.Tai sitten kyseessä ovat henkilöt, jotka eivät ole yhteiskuntakelpoisia, toisin kuin minä.

Ainoa pulma on siinä “markkina” -sanassa. Markkinaliberalismi on hieno aate. Sen käytännön konkreettinen tulos on esimerkiksi Tyynenmeren pyörteissä kelluva jättiläismäinen muovilautta.

Markkinat ovat hienoja voimia, jotka ohjaavat näkymättömällä kädellään asioita kohti yhtä parempaa tulevaisuutta. Pörssikursseja ohjaavat samat hienot voimat. Juuri kun tulevaisuus näyttää sädehtivältä onnelalta, markkinat romahtavat alta.

Tätä pörssikurssien mekanismia on paljon tutkittu ja siinä on havaittu säännönmukaisuutta ja samankaltaisuuksia luonnon tuottamien muotojen, kuten lumihiutaleiden ja muiden kiteiden kanssa.

Myös ihmiskunnan historiassa romahdukset seuraavat aina edistystä, samaan tapaan kuin sopulilaumat muuttuvat itsetuhoisiksi kun niillä on liian hyvät oltavat.

1980-luvun loppu ja 1990-luvun alku oli hienoa aikaa ja markkinaliberalismi näytti parhaat puolensa — ennen kuin tuli romahdus. Nyt meille on puolestaan käynyt niin, että Obama vaihdettiin Trumpiin. Niin kävi, vaikka se ei ole kenenkään etujen mukaista eikä kukaan tunnu olevan siitä vastuussa. Näkymätön käsi puuttui peliin.

En ihan tiedä, millainen tilaus tai tarve markkinaliberalismille juuri nyt on. Mutta koska olette perustamassa sellaista puoluetta ja minusta Suomen puoluekentällä on vajausta liberalismista, ilmoittaudun mukaan. Olettehan jo kysyneet Jyrki Lehtolaa myös?

Toivottavasti keksitään yhdessä joku konkreettinen asia, jota haluamme ajaa. Terassien aukiolojen vapauttaminen pakkolailla voisi olla yksi?