Maria Ohisalo

Yhdessä asuminen on kasvattanut suosiotaan, mutta yhteisöllistä asumista tukeva asuntotuotanto on Helsingissä edelleen melko harvinaista. Suomen 100-vuotisjuhlan teemana on Yhdessä. Ehdotamme yhteisöllisen asumisen teemavuotta. Yhteisöllistä asumista voisi toteuttaa kaikissa asumismuodoissa, myös vuokra-asuntotuotannossa. Helsinki voisi olla tässä edelläkävijä.

Eläkeyhtiö Ilmarisen tekemä tuore Asuminen ja yhteisöllisyys -tutkimus kartoitti, millaisia toiveita ikääntyvillä on asumisensa suhteen ja miten he suhtautuvat yhteisöllisyyteen. Tutkimuksen mukaan joka kolmas vanhuuseläkkeelle siirtyvä on kiinnostunut yhteisöllisestä asumisesta. Eniten yhteisöllisessä asumisessa kiinnostivat turvallisuus ja arjen apu, kohtuullinen hinta ja palvelut sekä seura.

Tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia. Yhteisöllinen asumisesta oli kiinnostunut joka toinen pääkaupunkiseudulla asuva nainen. Naiset asuvat miehiä useammin kerrostalossa, kaupungissa ja yksin. Helsingissä lähes puolet asuntokunnista on yhden hengen kotitalouksia. Yksin asuminen on paitsi vapautta, myös osalle taloudellinen riski ja riski yksinäisyydelle. Esimerkiksi kotihoidon asiakkaiden tiedetään kärsivän erityisesti yksinäisyydestä.

Yhteisöllisessä asumisessa eniten kiinnostivat turvallinen ja esteetön asuminen, mahdollisuus saada apua arkeen, kohtuuhintaisuus, yhteinen harrastustoiminta ja arjen tekeminen sekä mahdollisuus hankkia porukalla elämiseen ja vaikka terveydenhoitoon liittyviä palveluja. Monien haaveena oli asunto, jossa voi olla omassa rauhassaan, mutta myös muiden kanssa. Ruotsissa tällaiset opiskelija-asunnot ovat hyvin tyypillisiä - miksi näitä ei voisi olla myös meillä ja muillekin kuin vain opiskelijoille?

Yhdessä tekeminen saa ihmiset liikkeelle kotisohvilta, tutustumaan toisiinsa ja kokeilemaan uusia asioita. Yhteisöllinen asuntotuotanto voisi edistää eri sukupolvien asumista yhdessä. Setlementtiasunnot on harvoja asuntorakennuttajia, joka on edistänyt yhteisöllistä asuntotuotantoa ja yhteisöllistä asumista Suomessa. Nuoret ja ikäihmiset ovat asuneet yhdessä Helsingin Nuorisotoimen Oman Muotoinen Koti -hankkeessa. Oranssin nuoret ovat kunnostaneet vanhoja rakennuksia yhteisasunnoiksi. Seniorit ovat rakentaneet oman Loppukiri -talon Arabianrantaan. Keinoja on, tarvitaan politiikkaa, joka toteuttaa ne.

Maria Ohisalo, köyhyystutkija ja Vihreiden varapuheenjohtaja, ehdolla Helsingissä kuntavaaleissa numerolla 694

Vesa Peipinen, nuorisotutkija ja Helsingin asuntolautakunnan Vihreä puheenjohtaja, ehdolla Helsingissä kuntavaaleissa numerolla 699.

Lähteet:
http://www.yhteisoasuminen.fi/
https://www.ilmarinen.fi/uutishuone/arkisto/2017/yhteisollinen-asuminen-kiinnostaa-joka-kolmatta-ikaantyvaa/
https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/asla/tuloksia

Olen pidemmän aikaa kirjoittanut ja puhunut siitä, kuinka yksin asumista ei suomalaisessa yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa oikein ole osattu politisoida. On puhuttu sinkuista, yksin elävistä, yksin asujista, yksinäisistä, kaikista sekaisin ja vailla päämäärää. Näin ollen ei myöskään ole harjoitettu politiikkaa, joka torjuisi yksin asumiseen liittyviä sosiaalisia riskejä.

Helsingin kaupunginhallitus on 16.3.2015 tehnyt vuoden 2016 talousarvioehdotuksen raamista päättäessään seuraavan kirjauksen:

“Eriarvoisuuden torjumiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi kaupunginhallitukselle tuodaan vuoden 2015 aikana selvitys perheettömien yksinasuvien yli 100 000 helsinkiläisen sosiaalisesta asemasta ja keinoista sen kohentamisesta. Yksinasuvien tarpeet on huomioitava asuntopolitiikassa.”

Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa. Helsingissä yhden hengen kotitalouksia on yli puolet asuntokunnista. Helsingin kuntapolitiikassa on nyt otettu ainakin askel kohti yksin asumisen politisoimista, yksin asuvat on perheiden ohella nostettu politiikan ytimeen. Tämä on tärkeä kirjaus, joka tarvitsee ympärilleen konkretiaa. Kuntatasolle keskeisintä on juurikin asuntopolitiikka: kaavoituksella täytyy rakentaa kaupunkia tiiviisti ja tuottaa pieniä ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja mahdollistaa myös yhteisöllisen asumisen muotoja, asuntoja, joissa oman oven saa aina kiinni, mutta keittiössä ja muissa yhteisissä tiloissa voi kohdata muita. Yksin asuminen on osalle oma valinta ja osalle pakkovalinta, osalle se on se juuri oikea tapa asua ja osa on jäänyt vasten tahtoaan asumaan yksin.

Yksin asuminen on kuitenkin osalle ihmisistä köyhyys- ja hyvinvointiriski. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksin asuvat kärsivät useista erilaisista hyvinvoinnin puutteista, kun heitä verrataan muissa kotitaloustyypeissä asuviin.

Odotan innolla eduskuntavaaleja ja sitä, että kysymys saadaan politisoitua myös valtion tasolla. Myös muiden kuntien kannattaa nyt ottaa esimerkkiä pääkaupungista, miljoona ihmistä ovat tämän ansainneet.