Maria Ohisalo

Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Väestöliitto patistavat kuntia tarjoamaan nuorille ilmaisen ehkäisyn. Nuoret ovat eri puolilla maata eriarvoisessa asemassa ehkäisyn suhteen, kun vain muutamissa kunnissa saa kondomeja tai e-pillereitä ilmaiseksi. Osassa kunnista ei saa edes kondomeja ilmaiseksi. Tällä hetkellä ehkäisy on ilmaista vain Raumalla, Forssassa ja Tervossa. Raumalla ilmaista ehkäisyä alettiin tarjota kuntalaisaloitteen innoittaman kokeilun kautta ja kokemukset ovat positiivisia.

Muun muassa Helsingin Vihreät nuoret ovat vaatineet myös helsinkiläisnuorille ilmaista ehkäisyä.

Seksi on edelleen monelle vaikea aihe, eikä kaikilla nuorilla ole kotona tai koulussa mahdollisuutta keskustella siitä, saati pyytää rahaa ehkäisyyn. Pahimmillaan kaupan kassa on kieltäytynyt myymästä liian nuoreksi arvioimalleen nuorelle kondomeja. Vaikeimmassa asemassa ovat esimerkiksi pienillä paikkakunnilla elävät homoseksuaalit nuoret, jotka eivät uskalla puhua seksuaalisesta suuntautumisestaan. Kyse on yhdenvertaisuudesta, mutta myös taloudellisesta säästöstä. Raumalla raskauden keskeytykset ovat vähentyneet puolella ja taloudellinen säästö on ollut 60 000-100 000 euroa vuodessa. Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat näkyvät myös seksuaalisessa käyttäytymisessä, usein huonovointisilla nuorilla on enemmän seksuaalista riskikäyttäytymistä. Ilmainen ehkäisy vähentää nuorten sukupuolitauteja sekä ei-toivottuja teiniraskauksia ja abortteja.

Nuorta ei voi kasvattaa tynnyrissä, nuoret harrastavat seksiä, vaikka heitä kuinka kontrolloitaisiin. Seksuaalisuus, myös nuorten seksuaalisuus on kuitenkin kivaa, luonnollista ja turvallista, kun nuori on saanut seksuaalikasvatusta ja aikuisten tukea. Vahinkoja voi sattua kenelle vaan, mutta niiltä suojaudutaan parhaiten kertomalla avoimesti seksistä ja ehkäisystä ja tarjoamalla välineitä ja oppeja turvalliseen seksiin.

(Ironinen) Kiitos Väestöliitolle blogauksesta, jossa asiantuntija kertoo kaiken sen ajan, jolloin sinkku ei etsi parisuhdetta olevan nolla-aikaa. Sinkkuus nähdään poikkeuksetta puutteellisena tilana, jossa aktiivinen pyrkimys on kohti parisuhdetta ja ennen parisuhdetta sinkun velvollisuus on etsiä itselleen kumppania. Harva sinkku tavoittelee koko loppuelämänsä viettämistä itsekseen, mutta on heitäkin, jopa enemmän kuin maassamme ruotsinkielisiä. On alentavaa ajatella, että sinkkujen elämän merkityksellisin asia olisi parisuhteen etsiminen. On hyvä muistaa, että harvat määrittelevät itsensä ja ajankäyttönsä ensisijaisesti parisuhteen ja sen puuttumisen kautta, vaan elämän tärkeät ja ajankohtaiset asiat voivat löytyä aivan muualta. Samalla kun parisuhde asetetaan yhteiskunnassa jalustalle, unohdetaan helposti, että perinteinen yksiavioinen heterosuhde ei ole kaikille oma.

Olen kohta 30-vuotias yksin asuva helsinkiläinen – lajissani siis hyvin tyypillinen. Kaikkiaan meitä yksin asuvia on Suomessa miljoona. Miesten kaikissa ikäluokissa yksinasuvia on vähintään viidennes ja yksinasuminen lisääntyy miehillä ja naisilla heti uudestaan 40 ikävuodesta lähtien. Sinkkuja säälivät blogaajat unohtavat usein sen, että yksin asuva ei välttämättä ole sinkku ja sinkku taas saattaa asua yhdessä muiden kanssa. Yksin asuminen on monelle mieluinen valinta ja osalle pakkovalinta. Osalle se tarkoittaa yksinäisyyttä. Sinkut kuitenkin helposti leimataan villeiksi ja vapaiksi, hyvin toimeentuleviksi kaupunkilaisiksi sinkkubileissä hyppääjiksi, vaikka tosiasiassa yksin asuvia ja eläviä on kaikenikäisissä, kaikissa tuloluokissa ja kaikkialla maassa.

Niin kauan kun puhutaan sinkuista, ei tehdä politiikkaa. Jos sinkut ovat julkisuudessa vain viihdeohjelmien puolisonmetsästäjiä, kukaan ei tule menneeksi ilmiössä pintaa syvemmälle. Politiikalla pitää helpottaa köyhyysriskissä elävien yksin asuvien tilannetta ja luoda väyliä ulos yksinäisyydestä. Yksin asuvien asemaa pitää parantaa tukemalla pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoa. Samoin on aika yhdenvertaistaa lainsäädäntöä, joka nykyisellään kohtelee yksin asuvia epätasa-arvoisesti yhdessä asuviin verrattuna: kotitalousvähennyksen tulisi olla kotitalouskohtainen, ei henkilökohtainen, isien pitäisi saada isyyspäivärahansa, vaikka eivät asuisi lapsen äidin kanssa yhdessä ja niin edelleen. Yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa järjestämällä asumista, palveluita ja julkisia tiloja niin, että ihmiset pääsisivät nykyistä paremmin kohtaamaan toisiaan.

Ei pidä unohtaa, että yksinäisyyden taustalla on usein kokemus eriarvoisuudesta. Siihen kokemukseen vaikutetaan parhaiten tekemällä tuloeroja tasaavaa politiikkaa ja mahdollistamalla kaikille asunto ja perusturva, jotka kannattelevat ja mahdollistavat ihmisten itsensä toteuttamisen. Lain pitää kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti oli ihminen sitten päättänyt asua yksin tai viettää elämänsä sitoutumatta parisuhteeseen. Kukin tavallaan ja laki kaikkien puolesta.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!