Sulkakynä

Suomessa oltu nyt miltei viikko ja mahtavaa on ollut. Okei täällä on kylmä, mutta kestän sen, koska olen nähnyt kavereitani, olen päässyt kokkaamaan, leipomaan ja siivoamaan. Eilenkin laitoin soimaan Disneyn prinesessalaulut ja pesin lattioita (suosittelen kaikille, on terapeuttinen yhdistelmä). Olen myös nautinut Suomen raikkaasta ilmasta, sekä tuoreesta ruisleivästä. Hyvä uutinen on myös, että kotimme oli puhdas ja ehjä alivuokralaisemme jäljiltä. Oli siis oikein mukava päästä takaisin kotiin.

Pakko kertoa eräs hauska junakohtaaminen toissapäivältä. Istuin junassa matkalla Helsinkiin, kun muistaakseni Oulunkylän asemalta joku nuori kundi hyppäsi junaan ja istuitui vastapäätäni. Hän esitteli itsensä ja kysyi nimeäni ja me juttelimme koko matkan Helsinkiin. Rautatieasemalla vielä halasimme toisiamme, kun tiemme erkanivat. Siis ihan mahtavaa! Hauska sattuma, kun joku aika sitten olin poikaystävälleni sanonut, että mitä jos ihmiset olisivat sellaisia olentoja, että me puhuisimme toisillemme esim. junassa ja tutustuisimme toisiimme. Ja nyt minä sain kokea tämän hetken! Tuiki tuntematon istui vastapäätäni ja otti minuun kontaktia! Juna matka meni nopeasti ja tästä kokemuksesta/tapaamisesta jäi todella hyvä mieli. Hyvin epäsuomalaista käytöstä, mutta mahtavaa!

Paras uutinen on kuitenkin tältä päivältä, kun kävin työhaastattelussa ajanvaraus-pestiä varten ja minut palkattiin samantien! Aloitan siis ensi maanantaina ja olen todella innoissani tästä uudesta työpaikastani. Mukavaa päästä takaisin töihin ja varsinkin näin upean kuuloiseen työpaikkaan. (En viitsi täällä liika mainostaa työasioitani, mutta sen voin kertoa, että tästä lähtien teen töitä vain ma-pe, ja näin minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Jiihaaa!!)

Huh, että ihminen voi olla onnellinen ja nyt sitä tosiaan olen. Mainostan sitä myös reippaasti, koska siinä ei ole mitään pahaa. Sitä paitsi sosiaalinen media ja uutiset saavat jo kyllikseen negatiivisia juttuja, joten kyllä tämä hehkutukseni tänne maailmaan mahtuu!

Ihanaa kevään jatkoa kaikille ja muistakaa pitää pilke silmäkulmassa! ;)

Onpa ollut taukoa blogipäivitykseen! Olen ahkerana tyttönä naputellut menemään työhakemuksia Suomeen sekä olen pakertanut ennakkotehtäviä Metropolian käsikirjoituslinjalle. Kyllä, haen nyt kevään yhteishaussa opiskelemaan kyseistä linjaa, tiedä vaikka se poikisi jotain. Haen varmaan myös Haaga Helian journalismilinjalle, mutta tämän linjan ennakkotehtävät tulevat vasta myöhemmin nettiin esille. Teen molemmissa hauissa parhaani ja ehkä syksyllä istun koulunpenkillä.
Töitä olen myös hakenut, hakemuksia on lähtenyt kaupanalan tehtäviin, mutta myös myyntitehtäviin. Minulla on kolmen vuoden kokemus ständimyyjän työstä, eli myyminen on tuttua, mutta näistä hommista on jo vähän aikaa. Ja jotenkin oudolla tavalla minulla on lievästi ikävä myyntityötä. Nämä myyntityöt, mitä olen nyt hakemut, ovat oikeastaan ajanvaraaja-pestejä. Eli tehtävänäni olisi sopia asiakastapaamisia puhelimitse. Työ olisi varmasti toisinaan haastavaa, ehkä jopa stressaavaa, mutta uskon sen myös olevan antoisaa ja hauskaa. Kävin itseasissa viime syksynä eräässä firmassa haastattelussa ajanvaaraajan tehtäviin. Haastattelu meni hyvin ja minut kutsuttiin jatkohaastatteluun, mutta kieltäydyin, koska silloinen työpaikkani jatkoikin työsuhdettani. Kuitenkin tässä haastattelussa kävi ilmi mahtavia asioita, joita nyt todellakin arvostaisin. Ensinnäkin töitä tehdään vain ma-pe. Olen ollut kohta kuusi vuotta työelämässä, enkä ole ikinä työskennellyt vain arkisin. Lisäksi nämä työajat olivat muistaakseni 8.00-16.00 ja 10.00-18.00. Siis aivan mahtavaa! Aamu kuuden vuorot ovat aina olleet mielestäni epämukavia. Toisaalta 00.15 ei ole myöskään kiva päästä töistä kotiin. Olen myös viettänyt viimeiset joulut, juhannukset, itsenäisyyspäivät jne. töissä, joten olisi kiva vaihteeksi nauttia näistä pyhistä. Tietenkin näistä kyseisistä päivistä on saannut tuplapalkan, mutta en ehkä ole enää niin sen perään. Haluan ensi juhannuksen olla mökillä! Olen myös innoissani ajatuksesta, että työskentelisin toimistossa. Voisi olla omissa vaatteissa, eikä asiakkaat näkisi minua. Ei haittaisi, vaikka olisi kuinka huono tukkapäivä. Kyllä, ihan odotan tällaista työtä. Voisinkin nyt laittaa vielä s-postia perään yhteen firmaan. Mehän olemme enää vajaa pari viikkoa Phnom Penhissä ja sitten voin aloittaa työt. Tämä miltei kolmen kuukauden loma alkaa pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos. Odotan, että pääseen olemaan kodinhengetär, joka siivoaa, kokkaa, leipoo ja asettelee kukkia pöydälle. Haluan myös aloittaa kunnon kuntokuurin. Kuntosali, lenkkeily, jooga, terveellinen ruoka ja sitruunavesi astuvat arkeeni kun pääsemme Suomeen. Ja tosiaan ne työt. Haluan olla kunnon työmyyrä uudessa työpaikassani, virtaan sellaista energiaa! Tästä tulee mahtava kevät!