Sulkakynä

Phnom Penhissä vielä kolme yötä edessä, mutta ajatukset ovat aika vahvasti jo Suomessa. Odotan koko ajan vain enemmän ja enemmän tavallista arkea, johon kuuluu kaupassa käymistä, ruuan laittoa, siivoamista ja leipomista. Niin ja tietysti työpaikka. Tosin sitä ei vielä ole, mutta olen tuudittautunut ajatukseen, että pääsen työhaastatteluun ajanvaarajan työtä koskien. Toisaalta jos tämä ei mene nappiin, uskon joku kaunis päivä kuitenkin saavani töitä. Ja siihen saakka kelan tuet lohduttavat lompakkoani.

Tosiaan tämä ihana loma alkaa loppumaan ja viimeisiä iltoja vietetään. Eilen vietimme mukavaa grilli-iltaa Kambodzan lähiössä Tak Maussa, noin 12 km Phnom Penhistä. Hauskaa oli, meitä oli isompi porukka, eikä ruoka, viini, musiikki ja nauru päässeet loppumaan koko illan aikana. Tänään ystäväni krapula vieraili luonani (tai hän on edelleen täällä), mutta huomenna varmasti olen taas voimissani. Voimissani viettämään uudestaan iltaa. The Ilta. Huominen ilta pitää sisällään jälleen hyvää ruokaa, juomaa, seuraa, naurua ja musiikkia, mutta huomenna pysymme Phnom Penhissä. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Vaikka minulla on vähän koti-ikävä, nautin sydämeni pohjasta jokaisesta minuutista täällä. Eniten minulle tulee varmasti ikävä tätä lämpöä ja aurinkoa. Helsinki-Vantaalta kun astuu ulos ja todellisuus puhaltaa vasten kasvoja, uskon ikävän kouraisevan ja kunnolla. On ollut ihana pukeutua kolme kuukautta kauniisiin kesävaatteisiin ja nauttia ikuisesta kesästä. Kuumasta kesästä. Jään myös varmasti kaipaamaan ihmisten iloisuutta ja jollain tavalla tätä vilkasta liikennettä. Ikävöin varmasti tätä kulttuuria. Phnom Penhissä on lisäksi valtavasti hyviä muistoja, joita on ihana muistella myöhemmin.

Onpa ollut taukoa blogipäivitykseen! Olen ahkerana tyttönä naputellut menemään työhakemuksia Suomeen sekä olen pakertanut ennakkotehtäviä Metropolian käsikirjoituslinjalle. Kyllä, haen nyt kevään yhteishaussa opiskelemaan kyseistä linjaa, tiedä vaikka se poikisi jotain. Haen varmaan myös Haaga Helian journalismilinjalle, mutta tämän linjan ennakkotehtävät tulevat vasta myöhemmin nettiin esille. Teen molemmissa hauissa parhaani ja ehkä syksyllä istun koulunpenkillä.
Töitä olen myös hakenut, hakemuksia on lähtenyt kaupanalan tehtäviin, mutta myös myyntitehtäviin. Minulla on kolmen vuoden kokemus ständimyyjän työstä, eli myyminen on tuttua, mutta näistä hommista on jo vähän aikaa. Ja jotenkin oudolla tavalla minulla on lievästi ikävä myyntityötä. Nämä myyntityöt, mitä olen nyt hakemut, ovat oikeastaan ajanvaraaja-pestejä. Eli tehtävänäni olisi sopia asiakastapaamisia puhelimitse. Työ olisi varmasti toisinaan haastavaa, ehkä jopa stressaavaa, mutta uskon sen myös olevan antoisaa ja hauskaa. Kävin itseasissa viime syksynä eräässä firmassa haastattelussa ajanvaaraajan tehtäviin. Haastattelu meni hyvin ja minut kutsuttiin jatkohaastatteluun, mutta kieltäydyin, koska silloinen työpaikkani jatkoikin työsuhdettani. Kuitenkin tässä haastattelussa kävi ilmi mahtavia asioita, joita nyt todellakin arvostaisin. Ensinnäkin töitä tehdään vain ma-pe. Olen ollut kohta kuusi vuotta työelämässä, enkä ole ikinä työskennellyt vain arkisin. Lisäksi nämä työajat olivat muistaakseni 8.00-16.00 ja 10.00-18.00. Siis aivan mahtavaa! Aamu kuuden vuorot ovat aina olleet mielestäni epämukavia. Toisaalta 00.15 ei ole myöskään kiva päästä töistä kotiin. Olen myös viettänyt viimeiset joulut, juhannukset, itsenäisyyspäivät jne. töissä, joten olisi kiva vaihteeksi nauttia näistä pyhistä. Tietenkin näistä kyseisistä päivistä on saannut tuplapalkan, mutta en ehkä ole enää niin sen perään. Haluan ensi juhannuksen olla mökillä! Olen myös innoissani ajatuksesta, että työskentelisin toimistossa. Voisi olla omissa vaatteissa, eikä asiakkaat näkisi minua. Ei haittaisi, vaikka olisi kuinka huono tukkapäivä. Kyllä, ihan odotan tällaista työtä. Voisinkin nyt laittaa vielä s-postia perään yhteen firmaan. Mehän olemme enää vajaa pari viikkoa Phnom Penhissä ja sitten voin aloittaa työt. Tämä miltei kolmen kuukauden loma alkaa pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos. Odotan, että pääseen olemaan kodinhengetär, joka siivoaa, kokkaa, leipoo ja asettelee kukkia pöydälle. Haluan myös aloittaa kunnon kuntokuurin. Kuntosali, lenkkeily, jooga, terveellinen ruoka ja sitruunavesi astuvat arkeeni kun pääsemme Suomeen. Ja tosiaan ne työt. Haluan olla kunnon työmyyrä uudessa työpaikassani, virtaan sellaista energiaa! Tästä tulee mahtava kevät!

akaisin Phnom Penhissä ja ihana sekä kokemusrikas loma Thaimaassa takana. Vietimme ensin noin viikon Bangkokissa, jonka jälkeen matkustimme junalla Hua Hinin rannalle muutamaksi päiväksi. Tämän jälkeen tulimme takaisin Bangkokiin pariksi päiväksi ja saimme tuolloin myös uudet passimme suurlähetystöstä. Hauskaa, että passeissamme myöntämispäivämäärä on 29.2.2016. Niin ja myöntäjänä Suomen Suurlähetystö. Näin ei ihan jokaisen passissa lue. Mutta onneksi nyt tämäkin asia on kunnossa, Suomeen päästyämme pitää vain marssia vakuutustoimistoon kaikkien lukuisien lippujen, lappujen ja kuittien kanssa. Korvattavaa on ja paljon.

Teimme siis Thaimaassa tai varsinkin Bangkokissa vaikka mitä kivaa. Päällimmäisenä tulee ehkä mieleen Bagkokin eläintarha, joka on mielestäni miltei käymisen arvoinen. Miltei siksi, sillä onko eläintarhat ylipäätänsä hyvä juttu? Ehkä jotkut eläimet saattavat viihtyä häkissään, mutta valitettavan paljon on myös niitä kärsiviä otuksia. Minua vähän jännittikin mennä tähän kyseiseen eläintarhaan, sillä pelkäsin kaikilla eläimillä olevan todella surkeat olot. Toisilla eläimistä näin valitettavasti olikin, mutta mielestäni kohtasin myös iloisia eläimiä, jotka olivat tyytyväisiä oloonsa. Varsinkin yksi kirahvi, jota pääsi ruokkimaan ja silittämään. Se oli aika huikeata! Ilmeisesti myös tämä kirahvi ajatteli samoin, sillä se tuntui nauttivan lapsiperheiden huomiosta. Lisäksi pääsimme ruokkimaan vuohia tuttipullolla ja valtavaa virtahepoa heinällä. Se oli jännää! Virtahevon suu ei ole mikään pieni suu.

Bangkokissa kävimme myös ajamassa carting-autoilla, mikä oli todella siisti kokemus! Pelkäsin ihan kamalasti kun kun hyppäsin ensimmäisen kerran ratin taakse, mutta pelko muuttui vähitellen jännityksen kautta silkaksi iloksi. Se oli todella kivaa puuhaa, tosin myös melko kallista. Ajoimme 2 x 8 minuuttia ja tämä maksoi dollareissa neljäkymppiä/henkilö. Toisaalta se oli myös sen arvoista.
Toinen jännittävä ja ihan uusi kokemus, missä olimme, oli hevosten laukkakisat. Keskellä Bangkokia sijaitsee valtava golfkenttä sekä laukkarata. Sekin on jo sinänsä jännä. Laukkakisat ovat urheilulaji, mistä minäkin innostuin aidosti. Hevoset olivat todella upeita ja mielestäni oli jännää lyödä pienillä panoksilla vetoa niiden puolesta. Aina kyllä pieleen meni, mutta kivaa oli.

Toinen heppakokemukseni reissullame oli Hua Hinissä, kun lähdimme alkuillasta kävelemään rannalle. Tarkoituksenani oli nauttia merenkohinasta ja etsiä simpukoita, mutta rannalta löytyikin jotain paljon hienompaa: rivi hevosia millä sai ratsastaa! En aluksi miltei uskonut, että niillä saisi todella ratsastaa, koska kukaan rannalla kävelijöistä ei tuntunut kiinnittävän niihin mitään huomiota. Mutta kyllä, 20 minuuttia maksoi 10 dollaria. Hyppäsin siis hepan selkään kesämekossa, ilman kenkiä tai kypärää. Hevoseni oli 3v.ori. Haaveestani tuli siinä kohtaa totta, sain ratsastaa hevosella uimarannalla. Vau.

Hua hin oli muutenkin mukava kokemus ja paikka. Siellä oli rauhallista, paljon turisteja (tosi paljon suomalaisia ja ruotsalaisia), paljon pikku ravintoloita ja baareja, yllättävän paljon katuja ja kujia, joiden varsilla myytiin milloin mitäkin. Ja tosiaan ranta hevosten kera.

Nyt on mukava olla takaisin Phnom Penhissä, vaikka tämä Thaimaan visiitti olikin ihana, mutta Bangkok on mielestäni hiukan raskas. Ainakin pidemmän päälle. Bangkok ei nuku ikinä ja jokainen tienylitys voi olla viimeinen. Tai siltä minusta tuntuu. Pidän myös huomattavasti enemmän kambodzalaisista kuin thaimaalaisista. Thaimaalaiset ovat paljon rahanahneempia ja jotenkin kovempia ja hyökkäävämpiä, kuin kambodzalaiset. Kambodzassa ihmiset ovat mielestäni ystävällisempiä, vilpittömämpiä ja vähän jopa lapsenomaisia. Mutta katuruuassa Thaimaa voittaa! Bangkokissa on ihana syödä katukeittiön herkkuja ja nauttia hyviä paikallisia oluita.

Lisään kuvia Thaimaan reissustamme myöhemmin.