Viimeisiä vietetään.

Phnom Penhissä vielä kolme yötä edessä, mutta ajatukset ovat aika vahvasti jo Suomessa. Odotan koko ajan vain enemmän ja enemmän tavallista arkea, johon kuuluu kaupassa käymistä, ruuan laittoa, siivoamista ja leipomista. Niin ja tietysti työpaikka. Tosin sitä ei vielä ole, mutta olen tuudittautunut ajatukseen, että pääsen työhaastatteluun ajanvaarajan työtä koskien. Toisaalta jos tämä ei mene nappiin, uskon joku kaunis päivä kuitenkin saavani töitä. Ja siihen saakka kelan tuet lohduttavat lompakkoani.

Tosiaan tämä ihana loma alkaa loppumaan ja viimeisiä iltoja vietetään. Eilen vietimme mukavaa grilli-iltaa Kambodzan lähiössä Tak Maussa, noin 12 km Phnom Penhistä. Hauskaa oli, meitä oli isompi porukka, eikä ruoka, viini, musiikki ja nauru päässeet loppumaan koko illan aikana. Tänään ystäväni krapula vieraili luonani (tai hän on edelleen täällä), mutta huomenna varmasti olen taas voimissani. Voimissani viettämään uudestaan iltaa. The Ilta. Huominen ilta pitää sisällään jälleen hyvää ruokaa, juomaa, seuraa, naurua ja musiikkia, mutta huomenna pysymme Phnom Penhissä. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Vaikka minulla on vähän koti-ikävä, nautin sydämeni pohjasta jokaisesta minuutista täällä. Eniten minulle tulee varmasti ikävä tätä lämpöä ja aurinkoa. Helsinki-Vantaalta kun astuu ulos ja todellisuus puhaltaa vasten kasvoja, uskon ikävän kouraisevan ja kunnolla. On ollut ihana pukeutua kolme kuukautta kauniisiin kesävaatteisiin ja nauttia ikuisesta kesästä. Kuumasta kesästä. Jään myös varmasti kaipaamaan ihmisten iloisuutta ja jollain tavalla tätä vilkasta liikennettä. Ikävöin varmasti tätä kulttuuria. Phnom Penhissä on lisäksi valtavasti hyviä muistoja, joita on ihana muistella myöhemmin.