Meitä on moneen junaan deittailunkin suhteen. Toiset tykkää alkututustumisesta, sen kaiken aiheuttamasta epävarmuudesta, jännityksestä ja uutuuden viehätyksestä. Toiset haluaa rynniä sen läpi mahdollisimman nopeasti päästäkseen suhteeseen.
Itseäni alkutapailu usein kyllästyttää. Tämä johtuu siitä, että tiedän jo ensimmäisen viiden minuutin aikana vetääkö mies minua puoleensa vai ei. Toisekseen, nettideittejä edeltää jo ajatusten vaihto. Toisesta on rakentanut kuvan päähänsä, ja sillä tapaamisella vain tsekataan sitten se fyysinen veto.
Kolmannekseen, treffeillähän usein on tapana tehdä asioita jotka ovat treffeillä olijan mielestä hauskoja ajanvietteitä. Ja jos toinen osapuolista listaisi harrastuksiinsa ensimmäiseksi seksin, rapsuttelun, silittelyn ja kyhnäämisen, niin eikö ole ymmärrettävää että tämä henkilö helposti kokee kaiken muun vain tylsäksi oikean asian lykkäämiseksi? Miten tuossa tilanteessa sitten pitää toimia?
Naisenhan olisi perinteisesti hyvä olla "hard to get". Naisen on siis tässä tapauksessa tukahdutettava oikea minänsä ja oltava alussa jotain aivan muuta kuin on, jotta suhde mahdollistuisi perinteisen miehen kanssa, joka on siis tottunut saalistamaan. Onko seksuaalinen nainen uhka? Koetaanko seksuaalinen nainen väistämättä uskottomana? Miksi naisen pitää odottaa aloitteita? Pitääkö?