Blogi

Sanotaan että 20-vuotiaana miehen ja 40-vuotiaana naisen seksuaalisuus on huipussaan ja siten tarpeet kohtaavat parhaiten. Kuitenkin hyvin harvoin törmää tuohon ikäyhdistelmään. Syyt lienevät sekä yhteisön asenteissa, että naisten elämäntilanteissa. Monilla naisilla kun 40-vuotiaana on liuta lapsia ja aviomies.

20-vuotias mies on omasta näkökulmastani vielä poika. Mutta pojatkin ovat herttaisia ja ihastuttavan innokkaita ;D oppimaan ja kokeilemaan uutta. Oppimista ei tapahdu, ellei toinen halua oppia. Joku joskus vertasi miestä koiraan, taisi olla itsekin mies, ja niinhän se menee ettei vanha koira enää opi uusia temppuja yhtä tehokkaasti ;D. Toisaalta, vanhempien miesten valtteja on kokemus ja useimmiten tietynlainen pelottomuus, uskallus koskea ja tulla kosketetuksi.

Ah, tällaista hapatusta tänään, kun mietin että josko ottaisi nuoremman miehen iltojensa iloksi.

Miksi sinkkuäideille on paritusohjelma? Omasta mielestäni todellinen kohtaamisongelma on aina vaan kasvavan akateemisesti koulutettujen naisten joukon ja hyvin vähän kouluttautuneen miesmassan välillä.

Omien empiiristen tutkimusten pohjalta olen alkanut epäilemään, että koulutuksella todellakin on merkitystä 99% tapauksista. Vaikka kirjaviisaus ei sinänsä ihmistä kummoisemmaksi tee, niin asioiden näkeminen useammalta kantilta ja laajemmassa perspektiivissä on ominaisempaa korkeasti koulutetulle, kuin sille vaihtoehdolle. Poikkeuksia tietenkin on, mutta yleensä se viisaus näillä yksilöillä onkin sitten peräisin elämästä, joka on kohdellut tavalla tai toisella kurjasti ja pakottanut yksilön siten kasvamaan henkisesti.

Tämä johtaa dilemmaan. Ottaako mies, jota salaa pidät tyhmänä, mutta vetää puoleensa fyysisesti? Vai ottaako mies, jonka kanssa ei ole fyysistä vetoa, mutta joka pystyy kanssasi mielenkiintoiseen keskusteluun?

Voiko ihminen, joka uskoo jonkinlaisen(ihan millaiseen tahansa) jumalan olemassaoloon ja ihminen, joka taas ei usko, koskaan oikeasti keskustella asiasta niin että molemmat osapuolet puhuisivat samaa kieltä? Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että aika mahdoton tilanne. Miten ihminen, jonka maailma perustuu siihen, että on joku ylempi voima, voi koskaan ymmärtää, että toisesta se kuulostaa yhtä älyttömältä ja hupaisalta, kuin että joulupukki olisi oikeasti olemassa. Ja sitten alkaa yleensä hapatus saatanasta ja helvetistä. Hih, mutta miten voi uskoa niihin jos ei usko toiseenkaan?

Kävin kerran keskustelun nuoren työtoverini kanssa, joka oli vahvasti uskossaan. Kävimme keskustelua eri uskonnoista ja niiden tasa-arvoisuudesta. Tyttö käytti monta tuntia selittäen ”jos katsot taivaalta tähtiä ja tiedät, että se sinun tähtesi on oikea, niin eikö silloin saa sitä kertoa toisellekin.” Ja kun kysyin, että, mitä jos se toinenkin taivaalle tuijottelija ”tietää” tähtensä olevan oikea, aloitti tyttö sepustuksen alusta. Minun silmissä kun ne kaksi taivaalle tuijottelijaa saattoivat molemmat olla yhtä väärässä tai oikeassa. Tytölle se oli käsittämätön ajatus. Ymmärrettävää kyllä, sillä tässäkin yhteiskunnassa on sisäänrakennettuna evlut-uskonnon oletuksia. Mielestäni kirkon pitäisi ehdottomasti erota valtiosta, silloin todellinen monikulttuurisuus mahdollistuisi. Kaikki uskonnot ja uskomattomuudet olisivat silloin samalla viivalla. Kirkkoon kuuluisivat tasan ne, jotka siihen aktiivisesti haluaisivat kuulua.

Monta vuotta sitten kävellessäni silloiseen kotiini Kampissa, tuli pari nuorta miestä mua vastaan. Toinen niistä kysyi tuota multa: ” Ryhdytkö mun lasteni äidiksi…?” Silloin olin niin nuori ja hämmentynyt, etten tiennyt mitä sanoa, mutta nyt…..missä se poika on nyt, kun voisin sanoa et :”En tiiä, mennään kahville ja katsotaan.” Siinä lähestymistavassa oli jotain sangen herttaista.

Rooma. Hämmentävän homoeroottinen kaupunki. Ja Vatikaani, kaiken tuon mekka. Hih, sisäinen hykertely oli huipussaan, kun vaelsimme ystäväni kanssa pitkin poikin saleja, jotka olivat täynnä antiikin veistoksia. Miehiä, joille armeliaasti oli kassit jätetty mutta muna leikattu irti, peitetty lehdellä tms. Tai miehiä, jotka naisellisuudessaan olivat jo täysin androgyynejä. Nainen oli tuossa kaikessa taustalla, vaatetettuna ja äiti hahmossa. No onneksi katolisen kirkon kieroutuneisuus ei ollut tuhonnut kaikkea taidetta, vaan kirkon siveellistämis kampanjasta on selvinnyt muutama veistos alkuperäisessä muodossaan, munineen kaikkineen.

http://www.city.fi/kuvagalleria/images.php?n=oooih&folderId=9509

Mistä tietää että nainen ovuloi?

Pasilan tv-tornikin on äärettömän kiihottava ;D.

Tarvitsisin personal trainerin. Tiukkapeppuisen miehen lenkkipolulle mun eteeni sopivalle etäisyydelle -you know, niin kuin koirakisoissa se sähköjänis- niin luulen et silloin hymyssä suin kipittäisin Töölönlahtea ympäri viidettä kertaa ;D. Hmmm, paljonkohan tuo maksaisi….?

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22921

ja sallikaa mun oksentaa

Hmmm, kaikesta päätellen miehet voidaan karkeasti jakaa näihin kahteen ryhmään. Kaikki tietävät varmasti mitä panomies hakee, mutta rakkausmies onkin ongelmallisempi.

Rakkausmies voi ollakin todellisuudessa romantikko, joka vain haluaa häpeämättömästi kaivata. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnattoman rakkauden kaipuun ei oikeastaan edes haluta muuttuvan todellisuudeksi. Rakkauden mahdollistuessa romantikko menee solmuun, lyö jarrut pohjaan ja peruuttaa tukka hulmuten. Todellisuushan ei koskaan vastaa haaveita eikä koskaan yllä niihin fantasioihin, joita on pienessä päässä luotu kävellessä pitkin Hakaniemen rantaa syysiltana kiviä potkiskellen.

Rakkausmies voi olla myös menneisyytensä vanki. Pitkän suhteen jälkeen rakkausmies on se, joka jo toisien treffien jälkeen panikoituu ajatellessaan että suhde voisi mahdollistua. Rakkausmies menee solmuun, lyö jarrut pohjaan ja peruuttaa tukka hulmuten. Rakkausmiehen toimintamallit kertovat että nyt taas seuraa avioliitto. Avioliittohan ei tietenkään kestä ja päädytään eroon ja sitä seuraavaan tuskaan. Rakkausmiehen päänsisäinen hälytysjärjestelmä on hetkessä ”full alert” vaihteella.

Mistä sitten erottaa rakkausmiehen ja romantikon? Vai onko olemassa kolmas ryhmä, johon en vain omien empiiristen tutkimusten aikana ole törmännyt? Mikä se ryhmä on? Olisiko siitä potentiaalia suhteeseen?

Ensimmäinen vierailu

Maanantai.

Täti astuu sisään ovesta selkeästi hämmentyneenä. Ei ehkä odottanut näin nuorta, saati sitten sinkkua. Paheksuntaa? Olisiko hyväksyttävämpää ottaa siivooja jos olisi neljä huutavaa kakaraa jaloissa? Tädin mielestä varmasti. En edes jaksanut aloittaa selitystä, miksi haluan siivoojan. Ensivierailun tarkoituksena piti olla kartoittaa mitä kämpässä tarvitsee tehdä ja sopia tarkemmin mitä tehdään, ettei sitten jälkikäteen tule sanomista. Täti vilkuilee ympärilleen ja on valmis lähtemään.

Keskiviikko

Laitan meilillä perään tarkempia kysymyksiä siitä, mitä siivoukseen kuuluu.

Torstai

Laitan tekstiviestin, sillä vastausta ei sähköpostiin kuulu. Täti soittaa, selittelee kiireitään ja lupaa laittaa meiliä viimeistään viikonloppuna.

Maanantai

Ei edelleenkään sähköpostia. Tulen illalla töistä kotiin. Talo on siivottu. Tarkempi tarkastelu paljastaa että kaikki silmän yläpuolella olevat tasot on jätetty pyyhkimättä, lattiaan on jätetty steariinitahra, sängyn alla on iso pölyneliö, pölyiset kengät on nostettu puhtaiden pyykkien päälle, mattoja ei ole imuroitu.

Rasittavaa. Miksi täytyy olla hankala jotta saa mitä tilaa? Miksi täytyy vaatia ja olla inhottava, jotta asiat tehdään kunnolla? Oletan, että maksavana asiakkaana saan rahalle myös vastinetta. Murrr. Huomenna lähtee vihainen s-posti kuvien kera.