Onko sinkkuna järkevää asua kehä III ulkopuolella?
Onko muutto Helsinki-Vantaa-Espoo akselin ulkopuolelle
viimeinen naula vanhapiika-arkun kanteen?
Itse luulen, että näin on.
Pysyn siis visusti kehän sisäpuolella.
Teen eksoottisia bussiretkiä maaseudulle ja
muun ajan nautiskelen ihmisvilinästä, ravintoloiden
ruokalistoista ja raitiovaunujen kolinasta.
Jos näet, luet, haistat jotain joka herättää
mielenkiintosi, iske heti. Älä jää pohdiskelemaan
että kannattaako. Tänään juuri kuulin puskaradion
kautta, että herkkupalat luisuvat mahdollisesti ohi
suun. Jupinaa....
Miksi koulussa on aine nimeltä uskonto? Tähän kysymykseen päädymme erinäisten ihmisten kanssa kerta toisensa jälkeen. Miksi koulun velvollisuus on opettaa lapsille ainetta nimeltä uskonto? Uskonnon opetushan ei ole suomessa tunnustuksellista, ainakaan virallisesti.
Miksi sitten eri uskontokuntiin kuuluvat oppilaat tungetaan eri uskonnontunneille? Miksi aineen nimi ei voisi olla ”uskonnot”, jolloin kaikki oppilaat pääsisivät samoille tunneille ja opetus myös luokkahuoneen todellisuudessa olisi kaikkia uskontoja tasapuolisesti käsittelevää? Mielestäni uskonto nimenä luo jo valheellisen pohjan aineen ”tunnustuksettomuudelle”, sillä sana yksikössä luo mielikuvan siitä, että on olemassa vain yksi uskonto. Ja tämä ei todellakaan tue monikulttuurista yhteiskuntaa.
Mikäli halutaan opettaa kristinuskoa ja luterilaisuutta lapselle (tai mitä tahansa muuta uskontoa), siis uskontoa tunnustuksellisena systeeminä, niin mielestäni se on silloin nimenomaan kirkkojen, seurakuntien ja vanhempien velvollisuus, ei koulun. Koulun velvollisuus on tuoda esille faktat uskonnoista kautta historian ja niiden asemasta yhteiskunnassa, maailmassa, eri uskontojen uskomusjärjestelmästä, moraalista jne. Samalla koulun velvollisuus on opettaa lapsia kriittiseen ajatteluun ja antaa rakennuspalikoita oman elämän ja maailmankatsomuksensa rakentamiseen.
Hmmm, sellaista hapatusta tänään.
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/oooih/53473/
Hmmmmm, on olemassa ihmistyyppi joka on luotu
laastariksi ja olkapääksi.
Mitkä tuon ihmistyypin keskeisimmät
luonteenpiirteet sitten ovat?
Empatia? Kuuntelutaito? Kiinnostus toisen
ajatuksia kohtaan?
Tänään vituttaa olla tuollainen.Piste.
Tiedät että sinulla on stressiä, kun:
Unohdat kotiavaimet kotiin tai työpaikallesi noin suunnilleen joka perjantai. Ensimmäisenä perjantaina saat haettua onneksi vara-avaimesi ystävältäsi kohtuullisen matkan päästä.
Seuraavana perjantaina tilanne onkin huonompi. Et ole palauttanut vara-avaimiasi ystävällesi ja kaikki avaimet nököttävät kotona pöydällä. Päädyt näin ollen istumaan rappukäytävässä tunnin sulavien jäätelöiden kanssa odottaen kilttiä huoltosetää, sillä et suinkaan voinut huomata avaimien puuttumista ennen kuin ostit kolme litraa jäätelöä.
Kolmannella kerralla olet jo palauttanut vara-avaimet ystävällesi. Saavut rappusi ovelle ja huomaat avaimien jälleen olevan hukassa. Kiroat raskaasti, sillä ystäväsi, jolla on vara-avaimesi, on lähtenyt puolitoista tuntia aiemmin kuukauden matkalle Afrikkaan.
Ah, tämä aina lämmittää mieltä ;D....
(Alanis Morissette)
"You Owe Me Nothing In Return"
I'll give you countless amounts of outright acceptance if you want it
I will give you encouragement to choose the path that you want if you need it
You can speak of anger and doubts your fears and freak outs and I'll hold it
You can share your so-called shame filled accounts of times in your life and I won't judge it
(and there are no strings attached to it)
You owe me nothing for giving the love that I give
You owe me nothing for caring the way that I have
I give you thanks for receiving it's my privilege
And you owe me nothing in return
You can ask for space for yourself and only yourself and I'll grant it
You can ask for freedom as well or time to travel and you'll have it
You can ask to live by yourself or love someone else and I'll support it
You can ask for anything you want anything at all and I'll understand it
(and there are no strings attached to it)
You owe me nothing for giving the love that I give
You owe me nothing for caring the way that I have
I give you thanks for receiving it's my privilege
And you owe me nothing in return
I bet you're wondering when the next payback shoe will eventually drop
I bet you're wondering when my conditional police will force you to cough up
I bet wonder how far you have now danced you way back into debt
This is the only kind of love as I understand it that there really is
You can express your deepest of truths even if it means I'll lose you and I'll hear it
You can fall into the abyss on your way to your bliss I'll empathize with
You can say that you have to skip town to chase your passion I'll hear it
You can even hit rock bottom have a mid-life crisis and I'll hold it
(and there are no strings attached)
You owe me nothing for giving the love that I give
You owe me nothing for caring the way that I have
I give you thanks for receiving it's my privilege
And you owe me nothing in return
Metrossa matkatessaan joutuu tuijottelemaan toisinaan onnistuneita, toisinaan vähemmän onnistuneita mainoksia. Esimerkki jälkimmäisestä on ehdottomasti Apollo live clubin mainos. Kerta toisensa jälkeen ihmettelee mainoksen fontti- ja värivalintoja. Pitkään mietin, miksi mainoksessa oleva Apollo-sana aiheuttaa närästystä. Tänään sen tajusin, väri ja fontti on kuin suoraan Rosson ruokalistasta kopioitu. Onko clubi siis suunnattu Rosson kanta-asiakkaille? Epäilen, sillä tuskin Rosson antimista säännöllisesti nauttivat ihmiset ovat valmiita maksamaan esityksestä 31 euroa ja esityksen ja illallisen yhdistelmästä 60 euroa per nenä. Herääkin kysymys, onko mainoksen tehnyt jälleen nuo niin maineikkaat turkulaiset mainostoimistot.
Jaha, tänään olin sitten pullantuoksuinen kodinhengetär. Sitä onkin ihan mukava olla silloin, kun ei ole kiire ja saa tehdä rauhassa. Päivän saldo kaksi piparkakkutaloa ja yksi palanut sormi =).
Kohtaamisongelmat
Aikaisempi kirjoitukseni siitä kuinka kasvava akateemisten naisten ja kouluttamattomien miesten joukko ei vain yksinkertaisesti kohtaa parisuhdemarkkinoilla kirvoitti miehiltä kitkeriä ja vähemmän kitkeriä vastauksia.
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/oooih/54406/
Yksi yhteinen seikka niistäkin nousi esiin. Saman ongelman koetaan olevan olemassa myös siellä meren toisella puolella. Samoin ne kouluttamattomat miehet kokevat, ettei yhteyttä synny. Syyt olivatkin sitten moninaiset.
Jäin pohdiskelemaan asiaa puolihuolimattomasti. Mitä jos ongelman ydin onkin siinä, mitä parisuhteelta haluamme? Asetammeko kohtuuttomia vaatimuksia puolin ja toisin? Mikä on parisuhteen perimmäinen tarkoitus? Lisääntyä ja kasvattaa lapset, toisin sanoen huolehtia että selviävät hengissä aikuisuuteen ja voivat omalta osaltaan jatkaa lajin olemassaoloa? Onko romanttinen rakkauskuvamme aiheuttanut parisuhteelle kohtuuttomia vaatimuksia, siten että ellemme avaa silmiämme edes himpun todellisuudelle, olemme tuomittuja pettymään kerta toisensa jälkeen? Pitäisikö romanttiset elokuvat ja kirjat siis kieltää alle 40-vuotiailta, jotta tätä kieroutumaa ei pääsisi syntymään lisääntymisiässä olevien naisten keskuudessa? Itse koen, että miehillä tätä ongelmaa harvemmin on. Miehet useammin kuin naiset ovat ”good enough” ihmisiä. Tavallaan siis tyytyvät naiseen, joka on tarpeeksi hyvä. Naiseen joka sopii muottiin jonka miehet päässään ovat naiselle luoneet. Naiset metsästävät sitä elämänsä miestä, sitä prinssiä, sitä oikeaa. Hmmm, kaikesta päätellen myös satukirjat, joissa on prinssi, pitäisi kieltää lapsilta.
