Blogi

Mun kaverit sai eilen illalla pikkuisen tytön <3

...että lähdettiin vähän pyörähtämään sen jälkeen, kun oltiin käyty syömässä. Ja viidelta aamulla taidettiin mennä nukkumaan. Ja mä vittu kuolen ehkä ihan just. En koskaan enää juo, polta enkä valvo....

Sain kaverilta tekstarin. Oli nähnyt ex-koirulirakasta koirapuistossa uuden omistajansa kanssa. Näytti kuulemma hyvinvoivalta ja iloiselta. Kiva tietty se. Vähän myöhemmin tuli uudelta omistajalta viestiä. On ikionnellinen koirasta, se on niin ihana, hyvin koulutettu, tottelevainen, rakastava, rakastettava, suloinen jne. Hehkutusta oli koko tekstarin verran ja lopussa ystävällinen toivotus tulla katsomaan koiraa ihan milloin vaan haluan.

Ongelmana on vaan se, että mä en kestä noita viestejä. Mä en kestä kuulla mitään siitä koirasta, en hyvää enkä pahaa. Mun ikävä on vielä niin iso ja suru niin tuore, että jokainen tarina koirasta on kuin puukonisku sydämeen ja muistuttaa mua siitä mitä olen menettänyt.

Olen vastaillut jokseenkin neutraalisti, vaikka mieli tekis kirkua ja huutaa ja vastata että mä en tahdo kuulla, en en en!! Ja mitä koiran tapaamiseen tulee, sitä en kerta kaikkiaan kestäisi.

:´(

Hyväähän se vaan tarkottaa.