Puhelimeni piippasi päivänä muutamana tekstiviestin merkiksi. Veripalvelu siellä hätyytteli luovuttamaan muutaman desin aika harvinaista veriryhmääni. Koska minulla oli vapaapäivä seuraavana päivänä, päätin suunnistaa heti silloin Veripalvelun pakeille.
Olin varttia vaille 12 ovella. Kahva oli jäädä käteen, kun ovi olikin lukossa. Ovessa olevasta kyltistä tavasin, että Veripalvelu avaisi ovensa vasta tasalta. Piti siis keksiä itselleen jotain tekemistä vartiksi. Koska en viitsinyt jäädä hengailemaan kylmään ja kolkkoon rappukäytävään, päätin pyörähtää viereisellä ostarilla. Ihan sattumalta lampsin siellä sijaitsevaan alusvaateliikkeeseen, jossa on ennenkin käynyt huonosti.
Mä en oikeastaan tiedä, mitä tarkalleen tapahtui. Ehkä ufomiehet säteilytti mun järjenjuoksuni (ja pankkitilini) jonnekin toiseen sfääriin tai lamauttivat mut jotenkin niin että toimin normaalin aivokapasiteettini ulkopuolella. Joka tapauksessa huomasin suunnistavani puoli tuntia myöhemmin takaisin Veripalvelun ovelle typerä hymy naamallani, Patrician muovikassi kädessä ja
OIKEASTI NIIN HELEVETIN PALJON KÖYHEMPÄNÄ, ETTEN IKINÄ KEHTAA KERTOA KELLEKÄÄN!!!!
Miten mä oikein tein sen, taas? Ja mikä pahinta, mä olen menossa Helsingissä käymään ensi viikolla. Näen oikein sieluni silmillä itseni Funky Ladyn kassalla ojentamassa korttia kalvennein huulin ja kuiskaamassa "sinne Visan puolelle, kiitti":