Ihanat nöyryytystilaisuudet

Mä oon aina vierastanu sukujuhlia. Mun mielestä ne on suurimmassa osassa tapauksia väkisin väännettyjä, päkistettyjä tilaisuuksia, missä kellään vieraalla ei tanttaosastoa lukuunottamatta ole todellakaan yhtään kivaa ja missä ei ole mitään muuta hyvää kuin tarjoilut. Niinpä henkäisin helpotuksesta,kun tuli kutsu 60-v päiville ja totesin kalenterista, että mulla oli sovittu ihan toinen meno sille viikonlopulle.

Mitä mä kaikkein eniten vierastan tollasissa kokoontumisissa, on vanhempien sukulaisten harrastamat ah niin kivat muistelot, joiden tarkoitus tuntuu joskus olevan vain ja ainoastaan kohteen nolaaminen. Siis muistellaan kaikkea sitä todella kivaa ja ah niin kovin hauskaa, mitä joku nuorempi sukulainen ( = tässä tapauksessa siis Cadu) on tehnyt/päästänyt suustaan/antanut tapahtua joskus silloin siinä iässä, kun äo oli jotain samaa luokkaa kengännumeron kanssa. Ja sit on niin hirveän hauskaa,kun selvitetään asiasta ei niin perillä oleville juhlavieraille oikein juurta jaksaen vaikka se, miten Perttu toi suunnattoman paskan potassa näytille kahvipöydän viereen tai miten Aliisa joi mehua ja kusi lattialle vuoron perään. hahahahahahhaaahirveän hauskaa!!! Ja ihmetellään et miten ne Perttu ja Aliisa ei naura mukana. Itse asiassa, mihinkäs ne Perttu ja Aliisa meni kun justhan ne oli tässä...?

Jos musta tulee ikinä sellanen, että a) alan ylipäätänsä käymään noissa sukujuhlissa vapaaehtoisesti, b) että TYKKÄÄN niistä, tai c) aloitan omalta osaltani tuon "hauskojen muisteloiden" kertomisen, niin please ampukaa mut, jooko.