Siili

Eilen tulin reissusta kotiin rättiväsyneenä alkuillasta. Poikkesin kotimatkalla iskän luona ja sain kassillisen omenoita mukaani. Kotiin tultuani laitoin heti saunan lämpiämään ja sitten ekojen löylyjen jälkeen istuksin takapihalla pyyhe ympärillä ja nautiskelin. Ja samassa alkoi puskasta kuulua pientä rapinaa eikä aikaakaan, kun esille kömpi pieni siili. Syksyisin suurin osa pihasiileistä on kuulemma pulskia mammasiilejä, mutta tämä oli pikkunen, kämmenen kokoinen ja kertakaikkisen soma. Siinä se tallusteli nurtsilla pikku kuono vimmatusti työskennellen ja oli niin hellyttävä, että piti hakea sille ruokaa. Laitoin sille vähän jauhelihanokareita sinne tänne ja voi miten pikku kuono alkoikaan vippaista ruuan perässä. Siinä se sitten onnellisena maiskutti ruokaansa ja minä kangistuin kylmästä, kun en malttanut ihastuksissani mennä ollenkaan takas lämpimään, ennenkuin siili oli aterioinut rauhassa.

Siilit on mun heikko kohtani. Niissä on vaan niin sitä jotakin <3