Ja taas

Miten kauan pitää jaksaa kuunnella ystävän parisuhdejahkailuja?

Ne on ollu nyt kolme vuotta yhdessä, vajaan vuoden naimisissa. Se mies juo. Nainen ei hyväksy sitä. Vajaan kahden kuukauden välein toistuu tää kuvio:

-Tulee viikonloppu, jona mies -niinku kaikkina aiempinaki viikonloppuina- juo.
-Naisen mitta on tullu täyteen ja se sanoo et nyt hän ei kestä enää sekuntiakaan alkoholistin kanssa elämistä.
-Nainen päättää jättää miehen.
-Nainen oksentaa tuskansa ystävän (täällä!!) niskaan.
-Ystävä kärsii naisen kanssa, antaa terapiaa, auttaa jo alustavasti asunnon etsimisessä ja neuvoo, mistä voi netistä printata avioerolomakkeen ja yrittää kaikin keinoin lohduttaa.
-Ystävä järjestää kaikkea kivaa ja uhraa omaa, olematonta vapaa-aikaansa naisen kanssa olemiseen ja hänen tukemiseensa ja koettaa saada naiselle jotain muuta, kivempaa ajateltavaa.
-Nainen on puhumatta (ja antamatta) miehelle kolme päivää.
-Mies katuu hirveästi, lupaa olla olematta enää idiootti ja hallitsevansa juomisensa.
-Nainen lievittää hieman kantaansa, mutta ilmoittaa miehelle että lasta ei tähän parisuhteeseen tehdä koska mieheen ei voi luottaa.
-Hieman ärtynyttä suhtautumista vielä pari päivää.
-Ykskaks sitten taas ihan in lööööv!
-Aletaan neulomaan vauvantöppösiä.

Vittu mä oon joutunu kokemaan tota nyt kolme vuotta ja mulla on mitta niin täynnä, etten mä kestä enää yhtään kertaa!! Siis mä en todellakaan halua, et ne eroais. Päinvastoin. Olisivat onnelliset ever after, koska ne selkeesti kuiteski rakastaa toisiaan. Mut kyllähän me tiedetään se,lopettaako alkoholisti juomasta. Ja mä en vaan jaksa enää lapioida kenenkään muun paskoja.

Edellinen kerta päätty viikko sit viikonloppuna, nyt ollaan in lööv - ja neulotaan.

Mä en jaksa enää.

En.