Kirjailijoille kait on tuttua tyhjän paperin syndrooma, ja taiteilijoille se tyhjän kankaan kammo. Kun se työ, se teksti, se täydellinen maalaus on siellä päässä mutta käsi on kuin halvaantunut eikä korvien välissä oleva visio vaan siirry paperille, kankaalle, kuvaksi, tekstiksi.
Vähän sama mulla tän blogin kanssa. Tuntuu, että ajatuksia olisi. Kannanottoja, sanottavaa, mielipiteitä, pohdintoja. Mutta kun tulee aika todella konkreettisesti muotoilla ne lauseiksi pilkkuineen ja pisteineen, tulee lamaantuminen. Ja lopulta päädytään siihen, että alunperin fiksunoloinen ajatus on sokellettu pikseleissä joltesakin käsittämättömään muotoon ja alkuperäinen punainen lanka on muuttunut violetin kautta siniseksi ja sitten lopulta katkennut jos ei peräti hävinnyt kokonaan.
Mä en ole taiteilija, kirjailija, tai mitään muutakaan hienoa, mutta kyllä välillä ottaa pattiin kun ei osaa ilmaista itseään. Edes VÄHÄN paremmin.
4 kommenttia
Caduceus
18.1.2009 19:10
Ja musta kun tuntuu kaikkien teidän kolmen teksteistä, että ne on aina niin hyviä :O
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.1.2009 20:55
Oisko se avuks mitä franny laitto konstiks.Se tajunnan virta ja antaa mennä vaa.Saahan sitä editoitua jälkeenpäin sitte :)
Vastaa kommenttiin
piiklenarttu
18.1.2009 21:18
mä oon miälestäni useenki saanu sanottuu sen mitä halusin ja sit joku on kommentoinu ja oon huamannu et vittu sen saatto sit lukee iha toisellai ku tarkotin… nii et mitä sitä sit oli taas tullu kirjotettuu oikeesti, evt mut tulkinta on sit kuiteski lukijalla mitä kirjotatki
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:51
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin