Tavarathan kasvaa puissa, eiks vaan?

Mä olen katkera vanha kääkkä, joka ei koskaan lapsena saanu sitä mitä halus koska perhe oli köyhä ja muuta, ja mulla on pipo ihan liian kireellä päässä. Sitä paitsi mä en voi tietää lastenkasvatuksesta mitään, kerta mulla ei oo omia kersoja. Silti pisti joltesakin ärsyttämään duunikaveri tänään, ja piti taas melkein purra kielensä poikki kun käytiin seuraava vuoropuhelu:

TK: Pitää mennä sit tänään töistä suoraan kaupungille kännykkäkauppaan, taas!

C: Miten niin taas? Ei kait se sun uus puhelin hajonnu, eihän siitä oo ku pari viikkoa, kun sä...

TK: Ei kun meidän Saulille* pitää ostaa uus kännykkä.

C: Eiks teidän Saulilla ollu jo kännykkä, miten mä muistelen?

TK: Hah hah, joo kato itse asiassa tää on meidän Saulille jo neljäs kännykkä.

C: Oho, aika mones, teidän Sauli on kuiteski vaan, mitä se ny on, kymmenen tai jotain.

TK: No täyttää kymmenen tos joulukuussa, mut siis se on ihan toivoton tapaus tää meidän Sauli, se on hukannu jo kolme kännykkää! Ja nyt tuli maanantaina koulusta ilman kännykkää taas. Ne oli Jarkon** kanssa menny pelaa jalkapalloa suoraan koulusta sinne hiekkakentälle ja Sauli sit oli laittanu sen kännykän taskusta kentän laidalle kiven päälle, ettei se sieltä taskusta pelissä putoo, ja sinnehän se jäi sit sinne kiven päälle. Ja arvaa vaan oliks se siel enää iltaysiltä, kun huomattiin alkaa ettii sitä! Meidän Antero kävi sitä siellä ettimässä, mut johan sen oli joku nyysiny.

C:Ai... vai ostetaan Saulille sit kännykkä numero neljä nyt...

TK: No pakkohan se on, siitä tuli niin iso itku taas siitä kännykän häviämisestä. On se meidän Sauli kyllä ihan toivoton tapaus, varmaan isäänsä tullu, hah hah!

C: ----

Just. Oikein oivallisesti on pikku Saulille jo saatu yhdeksän vuoden ikään mennessä opetettua, että tavarat todellakin kasvaa puussa eikä omien tavaroidensa perään tartte katsoa, eikä niistä tarvii pitää huolta, koska aina saa uuden tilalle. Isi ja äiti kyllä ostaa. Voi saatana. Muistellen meidän kodin kasvatusfilosofiaa: kun eka tavara oli hävitetty, saatettiin ostaa jonkin ajan kuluttua uusi, JOS osoitti erityisen suurta katuvaisuutta, suoritti useita katumusharjoituksia orjatyön muodossa, ja jos kadonnut tavara oli tarpeellinen. Mutta jos sen olis hukannu toisen kerran, niin se olis sit ollu voi voi, ja lisäksi olis todennäköisesti tullu viel sanktioita päälle.

Mut sehän olikin silloin kivikaudella, ajat on kuule muuttunu ja sitäpaitsi, niinkuin sanottu, mähän en voi kyl tajuta mitään kun mulla ei oo omia lapsia...

XP

*nimi muutettu
**nimi muutettu