Uskottu

Mä olen ennenkin saanut kuulla, että mulle on helppo avautua ja puhua, ja olenhan mä sen huomannutkin. Toisinaan siitä on jopa hyötyä, mutta joskus se voi olla rasitekin. Mua ei haittaa se, että mun todelliset ystävät kertoo mulle huolistaan, vitutuksistaan, parisuhteestaan, seksielämästään, ruokahalustaan, suklaaostoksistaan (mini, pus) tms, mutta viime aikoina on alkanut hieman rassata puolituntemattomien ihmisten turhan henkilökohtainen avautuminen asioista, jotka saattavat minut itseni kiusalliseen tilanteeseen.

Ei mulla ole mitään intressejä kuunnella samassa työpaikassa työskentelevän ihmisen lemmensotkuista, jotka eivät kestä päivänvaloa, jos mulla ei muutenkaan ole tämän ihmisen kanssa mitään yhteistä. Kun nämä asiat vielä uskotaan mulle silleen "näähän jää sit vaan meidän väliseksi, okei", niin mun tekis mieli sanoa että älä please edes aloita kaatamaan mun niskaan mitään sellasta informaatiota elämästäsi.

Kiusallista asiassa on, että tämä ihminen pitää minua kovastikin ystävänään, ainakin antaa kaikkien näin ymmärtää, vaikken ole koskaan ollut hänen kanssaan muissa tekemisissä kuin satunnaisesti samassa työvuorossa. Itselleni ei tulisi mielen viereenkään koskaan kertoa mitään omasta elämästäni, ainakaan mitään luottamuksellista, mutta hän on kertonut minulle jo hirmuisen paljon enemmän kuin mitä olisin halukas tietämään alunperinkään.

Ei kai tässä ole oikein muuta tapaa kuin laittaa piste koko jutulle ja sanoa, että mua ei kiinnosta enkä halua olla missään sotkuissa millään tavalla osallisena. Olen jo ihan tarpeeksi nesteessä muutenkin.