Mamman marinat

Tässä pussillinen paskaa niskaasi ole hyvä. Ja tässä toinen. Toimitamme kolmannen hetken kuluttua, odottakaa olkaa hyvä.

Mun maalima romahti viimme yönä. Liikaa informaatiota. Kuulin jotain niin kamalaa mitä ei voi kuvitellakkaan todeksi. Mun kriisinhallintataidot eivät ole mitään maanmainioimpia. Ainakaan mielenterveyteni ei ole sitä tasoa jotta tuollaisia voisi vastaanottaa. Mikään puhelu ei ala hyvin jos langan päässä toinen sanoo ensimmäiseksi että istu alas.

Kyllä se rakkaus toista kohtaan onkin aiva äärettömän vahvaa, ja tunteet, ei net mene minnekkää, net jää muhimaan johki syövereihin ja sitte sopivan tilaisuuden tullen ryöpsähtää yhtenä pötkönä sieltä ko hups vaan.

Puolitoista kuukautta iliman vapaapäiviä = 2 viikkoa saikkua... Perjantaina ei tullu ko itkua ko vaihto pitkän voron jäläki toiseen paikkaan yöksi. Luojan kiitos neiti muusikko soitti aiva ko etiäisen saaneena ja sano että kuulostaa puheessa olevan äänensävy. Otappa ja kerro. Kerroin ja porajin, porajin lisää ja sitte se sano että ei sun oo pakko tehä saamarin mäntti tuommosta tahtia töitä. Sitä tarvii semmosen personal perseellepotkijan itelleen..

Mutta lauantaina rehevasi yhen ukon!! Oli ukko komia pikisilimäänen, puhu pahasti hoolla murtaen, jalat meni alta, onneksi sängyn päällä.Vokotteli mun matkahan työvuorosta. Perkele soikohon. Eihän pienellä viattomalla naisella oo siihen nokan koputtamista ko tuommonen pikisilimä tuloo siihen hymyylemään ja sanomaan että läheppä hänen matkahan. Johan sitä sitte piti lähteä. Aijai ko oliki mukavaa..

Ja sitte iski paha paha morkkis.. Tästä olen nyt sitä mieltä että morkkis johtui työuupumuksesta. Ukko soitti mulle tänään! Tottakai puhelinnumerot piti vaihtaa.. Emmä sopinu mitää tapaamisia emmäkä muita kohtaamisia. Katellaan mitä tapahtuu. Ei ollu poroja ei, oli kerrostaloja.. Saattasinmpa sanua taas että liian rahakas minun makuhun..

On kivaa olla baarimikko. Ens kuun teemamme: Baarimikolle sulhanen

Hyvien aikojen jälkeen tulee aina jotain huonoa..

Parit käynnit pohjosesa on helpottanu suunnattomasti omaa oloa. On saanu olla omahan läjähänsä oman ittensä kans. Sydän on sielä, oma sydän. Ketään en kaipaa, en oo tahtonu ees mitään panemista vakavampaa. Nyt vasta on tullu mieleen että voiskohan sitä alakaa elämään. Olen vanhentunu neljässä kuukaudessa ainaki 5 vuotta. Paino on tippunu, suru ja paha olo on kuivattanu kyyneleet ei lopullisesti mutta hetkellisesti. Mutta usko toisiin ihmisiin, sitä ei ole olemassa. Tahtosin että joku sanois mulle että kaikki menee hyvin ja susta tulee vielä ihminen.

Pari viime päivää o ollu hyviä, olen tajunnu asioita ja iha ite.. No ei iha ite, ystäväni neiti muusikko on ollut suurena apuna ja tukena koko tämän kamalan paska-ajan ja nyt viime päitvät on ollu aivan ok. Sain uuden tulevaisuuden suunnitelman tehtyä ja rohkaisunkin (potkun perseelle) siihen. Hain uutta työtä joka vastaa koulutustani hyvin ja on haastavaakin. Jos kaikki menee hyvin niin musta tulee maaliman vihatuin ihiminen.. Aiva niinko mie en muuten semmonen olisi.

Lauantaina olisi tarkotus lähteä kattomaan kotiteollisuuden keikkaa ja juhlimaan synttäreitäni. Josko korkokengät olisivat suorassa silloin..

Mietiskelen täsä että mistä se mun paha olo kumpuaa, mietin mikä siihen helepottaa ja minkä takia. Pahan olon lähde on syvemmällä kuin herra romahduttaja, mutta se on niin iso osa siitä pahasta olosta ja sen aiheutumisesta. Tiedän mikä siihen auttaa, mutta se ei ole nyt vielä mahdollista, koska oma ajatukseni ei ole vielä kunnossa tai pääni.

Ahdistuskohtauksia tulee tasasta tahtia.. Onneksi voin sanoa että minulla o semmonen ystävä joka voi oikeasti sanoa ymmärtävänsä mistä puhun. Sillee aikusten oikeesti, on kokenut juuri saman asian vieläpä saman ihmisen kanssa.. Voin sanoa hänen olevan paras ystäväni. Ei meidän tarvitse herra huusta puhua, meillä on ihan asiaakin, tyttöjen juttuja, aikusten asiaa, keskusteluja viinilasin ääressä.. Puolin ja toisin keskusteluja miehistä, miesten ajatuksen juoksusta, hän puhuu musiikista, mie pikkukossista. Se tunne on erittäin outo kun toinen ymmärtää toista puolesta sanasta, ystävyyssuhteessa. Ehkä se on sitä tosi ystävyyttä.

Miten ystävää voi kiittää?

Paha oloni kumpuaa siitä kun matto vedettiin jalkojeni alta, vauhdilla. Siihen liittyy liika töiden teko, siihen liittyy läheiseni kuolema jota en ehtinyt surra kun keskityin liikaa töihin, lapseen ja äitistä huolehtimiseen että hän jaksaa elää. Myös rakkaus, joka on olemassa, jota otetaan väkisin pois ko ite oon sen verran kahajo etten tohi siitä tunteesta luopua. Murhe ja huoli pikkukossin asioista, sen sata terapeuttia per viikko. Kuka mua rakastaa, mitä se rakkaus on jos mun tuntema rakkaus ajo mun tälläseen paskaan ja tuskaan. Kuka saa mun olon tuntumaan yhtä ihanalta kuin se viime kesänä oli? Keneltä saan sen turvallisuuden olon itselleni? Onnellinen äiti on hyvä äiti.. Mutta mitä jos äiti ei ole onnellinen? Voisiko täm jo loppua?

Mietiskelen täsä että mistä se mun paha olo kumpuaa, mietin mikä siihen helepottaa ja minkä takia. Pahan olon lähde on syvemmällä kuin herra romahduttaja, mutta se on niin iso osa siitä pahasta olosta ja sen aiheutumisesta. Tiedän mikä siihen auttaa, mutta se ei ole nyt vielä mahdollista, koska oma ajatukseni ei ole vielä kunnossa tai pääni.

Ahdistuskohtauksia tulee tasasta tahtia.. Onneksi voin sanoa että minulla o semmonen ystävä joka voi oikeasti sanoa ymmärtävänsä mistä puhun. Sillee aikusten oikeesti, on kokenut juuri saman asian vieläpä saman ihmisen kanssa.. Voin sanoa hänen olevan paras ystäväni. Ei meidän tarvitse herra huusta puhua, meillä on ihan asiaakin, tyttöjen juttuja, aikusten asiaa, keskusteluja viinilasin ääressä.. Puolin ja toisin keskusteluja miehistä, miesten ajatuksen juoksusta, hän puhuu musiikista, mie pikkukossista. Se tunne on erittäin outo kun toinen ymmärtää toista puolesta sanasta, ystävyyssuhteessa. Ehkä se on sitä tosi ystävyyttä.

Miten ystävää voi kiittää?

Paha oloni kumpuaa siitä kun matto vedettiin jalkojeni alta, vauhdilla. Siihen liittyy liika töiden teko, siihen liittyy läheiseni kuolema jota en ehtinyt surra kun keskityin liikaa töihin, lapseen ja äitistä huolehtimiseen että hän jaksaa elää. Myös rakkaus, joka on olemassa, jota otetaan väkisin pois ko ite oon sen verran kahajo etten tohi siitä tunteesta luopua. Murhe ja huoli pikkukossin asioista, sen sata terapeuttia per viikko. Kuka mua rakastaa, mitä se rakkaus on jos mun tuntema rakkaus ajo mun tälläseen paskaan ja tuskaan. Kuka saa mun olon tuntumaan yhtä ihanalta kuin se viime kesänä oli? Keneltä saan sen turvallisuuden olon itselleni? Onnellinen äiti on hyvä äiti.. Mutta mitä jos äiti ei ole onnellinen? Voisiko täm jo loppua?

Sen siitä saa ko yrittää olla että mikää ei tunnu, mikää ei haittaa, hymyilee vain ko tyhymä, sanoo että kaikki on hyvin. Niinhän siinä sitte kävi että pitkänpäälle ei niinkään terveellistä. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa ko meinasin sydämmeni oksentaa ko se tykytti niin lujaa. Tuntu ko olis ollu erittäin tiukka korsetti ympärillä, henki loppu, sydän hakkas liian lujaa, huimas. Istuin tärisevänä tkssa 4 tuntia odotustilassa jossa käveli sitte kaikki maaliman tutut muorit ja joka saatana kyseli että mikä vaivaa, eihä siinä sanaa suusta saanu. Pää ei toimi, uni ei tuu, ahistaa, vaikka sitä kuinka olis aattelematta mitää ni ei auta.. Tekis mieli kolokata seuraava joka sanoo että kyllä se siitä, paistaa se aurinko risukasaan.

Yks asia o mulle selevä, mie en ole täälä onnellinen kanssa tai iliman ketää. Mie tiän että misä oon onnellinen iliman ketää muutako pikkukossin kanssa. Jopa meän äiti ymmärsi asian eilen, vaikka kauniiseen sävyyn keskusteltiin. Mutta mie en voi sinne viä lähtiä, pää o saatava seleville ensiksi. Kaiken tämän paskan laukaisi loppuviimeksi ihan tyhyjänpäiväänen tekstiviesti. Diagnoosi: Akuutti ressireaktio ja depressio... Vitun hienoo.

Oon taistellu tämän päivän ja eilis illan etten saatana paa tekstiviestiä ihmiselle jolle sitä ei kuulu laittaa.. Tulis sellaanenki ryöppy ettei toista.. Tämän täpistelyn lomassa sitä tulee tuota tupakkia poltettua ko viimestä päivää ja tästä eestaas ramppaamisesta ei tuu loppua liioon..
Tutuistuin myös eilen mieheen joka asuu KITTILÄSSÄ... Ja lisää alueesta 016? Joo hän on kotoisin Rovaniemeltä............... Onko pakko jos ei halua? Saako ihan eri ihimisen jos haluaa?? Saisinko taikasauvan joka muuttaa mun pään sisällön järkeväksi? Saisinko yhden sielunrauhan, kiitos? Saisinko vastauksen jos toiselle soittaa? Saisinko yhden halauksen? Voisko sitä asiat lutviintua jollainlailla? Minun mieleiselläni kiitos...

Mie oon ihastunu.

Tapaus on nyt saastuttanut minun ajatuksia ja en pääse siitä ees taas ollekkaa. Tämä perkele tapahtu perjantaina. Olin meän ravintolapäällikköä kuskissa isoos kaupungis. Menimmä omahan paarihin ensi, sitte menimmä seuraavaan ja sitte sielähän se saatana oli.. Meän oman paarin portsari oli sielä paikas töissä sinä iltana ja oli hetki, kun kumpiki nullotti toistansa ko hangon keksit ja juuri kun kumpiki oli nojautunu eteen suutelemaan niin joku saatanan mänttiääliö tuli siihen örvöämähän ja tilanne meni ohi. Loppuilta meni siinä kun kumpikin tuijotti toisiansa ja silmää iskettiin ja parit lentosuukot lähetettiin, vaivihkaiset kosketukset ja kun hän avitti illan päälle mun takkia mun päälle.. Sellainen pehmeä kosketus poskeen sulatti mun sydämen. Mun teki mieli jäähä siihen seisomaan ja oottamaan että se pääsee töistä ja lähtee mun viereen nukkumaan.. ÄÄÄÄ....

Ja tästä pääsemme tämän seuraukseen: Mie tunnen siitä syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Vittu mie kaipaan sitä saatanan mänttiääliötä perkeleen helevetin saatana.

Olen lomalla, yksin. Rovaniemellä. Ajattelin ottaa ja virkistää sieluani kun tiän että mun sielu lepää täälä. Keskiviikkona tulin ja nyt piettäis lähtiä. Tuli sulat paikat kemijoesta mittailtua, itku alako lapualla ja loppu vasta eilen aamulla. Liekö se nyt niin terveellistä mutta kemijoki kuunteli murheeni ja otti pahan oloni pois.. Ajatukset hieman sekaisin nyt mutta eikhän se siitä.. Mietin tosa että jos soittasin äitille että pane tavarat ja mukula muuttoautoon ja pane tänne tulehen. Sydän on täälä iliman sitä herra romahduttajaakin.. Kaupunki o iso, hyvin harvoin se vastaan kävelis..