Puukko ja puntari

Usein yllättävän näkökulman esseitä tiedon ja taiteen koko kirjosta, huumoria unohtamatta, seassa hieman omaa outolinnun elämääni.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on elokuvat.

James Bond -päiväni  1

Hätkähdin tässä hiljattain kun pomo seisoi yllättäen pöytäni vieressä, ankaran näköisenä.
-"Haluatko kuljetuksen, sut kuljetetaan!"
Katsoin tietokonetta: mitäs kauheaa olen nyt tehnyt, sotkenut tuotannonohjausjärjestelmän numerot, saanut potkut ja "kuljetetaan pois"...?
-"Niin, sinne James Bond -leffaan pääset myös bussikuljetuksella edestakaisin."
Hähh?
-"No kun sä olet kouluttaja, niin kouluttajat pääsevät nyt uuteen James Bondiin niin kuin bonuksena."
No, lupauduinhan minä helpottuneena, ja hieman myöhemmin vasta tajusin että tämä näytös olisi päiviä ennen virallista ensi-iltaa!

Olen aiemminkin päässyt roppakaupalla nauttimaan jättifirman ihmeellisistä henkilökunnan virkistys- ja kuntoilupäivistä. Miekkailua, ratsastusta, kiipeilyä,

Kaljut kuulapäät. Paiskoin 80 palloa putkeen.
Kaljut kuulapäät. Paiskoin 80 palloa putkeen.

ammuntaa, joogaa, zumbaa, potkulautailua, you name it! Ja nauttinut illallistilaisuuksista plus gourmet -pikkujouluista ja kesäjuhlista, tuhlaillut törkeästikin rafloissa ja takseissa kulu- ja edustustileillä, käynyt risteilyillä isoilla ja pikku aluksilla, matkaillut tehdaskäynneille useassa maassa, lennellyt kotiporukalla ulkomaan lomamatkojani työmatkojen lentopisteillä, käynyt avannossa, saunoissa, vesiliukumäessä, kylpylässä, asunut luksussviiteissä, käynyt sirkuksessa, ja osallistunut niin kummallisiin info- ja koulutuspäiviin ettei mitään rajaa. (Palavereista erikseen myöhemmin.) Etusetelit maksavat hallikiipeilytreeninikin. Lompakossakin on firman leffalippuja käyttämättöminä, mutta tämä oli uutta! Että James Bondin ennakkonäytökseen! Kaikki ihan tämmöiselle rivityöläiselle...
No kyllä on kiva firma mulla!

Me rouvan kanssa aikoinaan inhosimme ideaa Graigista James Bondina. Tuo venäläisen autokauppiaan ja pikkugangsterin näköinen mies muka James Bond?
Mutta Casino Royale olikin kai paras Bond siihen astisista, ja Graigin talon kokoinen karisma valloitti meidät.

Nyt olin ensin aamukahvilla firman laskuun, sitten kvartaalitiedotustilaisuudessa, sitten lounaalla, sitten taas kahvia ja pullaa, sitten kouluttajien lähes hassutteluksi mennyt aivoriihipalaveri, sitten Kovasen luksusbussilla suoraan Kinopalatsiin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni marssin lippuja käsittelemättä suoraan sisään teatterin penkille, ovelta nappaamani 2 ilmaista popcornia ja 2 limsapulloa mukana. Olipas luksustyöpäivä!. Ja vielä se että Bond alkoi ilman välkkyviä ja meluavia mainoksia!

Koskapa oli erikseen moneen kertaan mainittu että mitään kännyköitä ei saa olla näkyvillä, muuten poistetaan salista, niin venäjää äidinkielenään puhuvat - tietysti alkoivat tekstailla ja puhua kännyköillään. (Ei kaikki!) Njormal käytöstä: jos on sääntö, se kierretään jos sitä ei saa rikottua. :-D
Tämä johtunee siitä että Venäjällä ei ikinä ole ajateltu kansalaisten tai työläisten hyvää, kun miljardia idioottimaista sääntöä on väkisin ajettu läpi. Tästä johtuen myös turvallisuussäännöt
käsitetään ihan v...uiluksi. :-) Bond näyttää myös viis veisaavan työturvallisuudesta. :-)

No sen verran kerron Bondista, että se ei ole huono, kuten edellinen. Alkutekstit ovat hienommat kuin koskaan. Kiinnittäkää huomiota siihen että kun ensin on esitelty Istanbul, niin alkuteksteissä näytetään holvisto joka on kuin Istanbulin maanalainen vesisäiliö
http://1.bp.blogspot.com/-rni7qC4flRA/T_aFwwzO_vI/AAAAAAAACSU/e--40JrEV2w/s1600/IMG_5503.JPG
mainiosta James Bond Istanbulissa -leffasta. Se on se, jonka julisteissa Connery poseeraa ruikkuisen vipuviritteisen ilmapistoolin kanssa, jolle konna voisi turvallisesti pyllistää. :-D
Muutama muukin viite vanhoihin Bondeihin on.
Nyt vaan Bond on hörökorvainen ruttunaamainen harmaapartainen blondi! :-Dw
007? Ei, mutta oikein hyvä 008!

James Bond tällä kertaa ajaa moottoripyörällä ja kaivinkoneella, juoksee liikkuvan junan katolla, ampuu aseilla, värkkää pommeja, ajaa telakoneella kuplavolkkarin lyttyyn ja sukeltaa jään alla. Ilahduin, että hei jippii, minähän olen tehnyt kaikkia noita, ja vähän enemmän joista en uskalla puhuakaan.
Suomen armeija opettaa yleisemmin tarvittavien hyödyllisyyksien ohella myös esim räjäyttämään junaradan ja tekemään palo-ovesta panssarimiinan, aika Bondia! B-) Se pirun laskuvarjohyppy josta hiljan Seikkailu -blogasin, vielä puuttuu, vaikka olen hypännyt syvään hankeen kopterista. (Moni asia on totaalisen kauheaa kun se tapahtuu, ja vuosia jälkikäteen - coolia.) :-D

"I haff wayys to make you talk, Mr. Bond!" :

Ja toinen minäni sviitissä: Mediaanikäyrä, differointi. Piranesi, Chomsky, Tati. (Hei keikarit:se on Valentinon)
Ja toinen minäni sviitissä: Mediaanikäyrä, differointi. Piranesi, Chomsky, Tati. (Hei keikarit:se on Valentinon)

Tässä Bond -leffassa on yhdistetty Bond ja "Yksin Kotona", sekä M ja Bondin kotitalo saavat kovaa kyytiä. Se juonipaljastuksista, joita meitä kirjallisesti kiellettiin SoMe:ssa tekemästä.

Tässä Bondissa oli tottakai aukkoja logiikassa (vrt Die Hard1), mutta ei liikaa. Pari asiaa minua näissä vaivaa näissä leffoissa, joissa ammutaan kuin Raatteen tiellä. Tässäkin kun Bond saa kahdesti oikein ajan kanssa koettaa tarkkuusammuntaa pistoolilla, hän käyttää yhtä kättä, hähh? Eikä tietenkään osu. Ja tässäkin leffassa kun ammutaan optiikkakiväärillä

Intohimon hämärä kohde, tulituki -tarkka-ampujalle sopiva.
Intohimon hämärä kohde, tulituki -tarkka-ampujalle sopiva.

niin ei käytetä tukea vaikka sellainen olisi vieressä! Usein leffoissa muka tarkka-ampuja roimii vapaasti seisten plus vielä piippu ulkona ikkunasta, idioottimaista.

Mutta näinhän se on, että kun Hollywoodissa esim sukelletaan tai kiipeillään, niin kylläpä meitä oikeita sukeltajia ja kiipeilijöitä kovasti facepalmittaa sitä räpellystä katsottaessa. Kas kummaa, kun leffoissa ei kuitenkaan koskaan oteta kermavaahtokoristettua kakkua kuumana uunista, tai lypsetä kanoja.


Rodeohärkä ja Popcorn-ninja  6

Tulipas avattua terassikausi!
Kahdessa paikassa kakkukahvit auringossa, ihanaa!
Tuplacappuccinon ja leivonnaisten lisäksi kuuluu terassi-vakio-satsiini myös hedelmämehu, vesi ja uusi lehti.
Nyt oli repussa mistä valita:
Fiske För Alla, Diver, Climbing, JapanPop, Suomen Sotilas, Harvard Business Review ja Sniper.
Skitsoa?

Olen vieraillut kai sadoissa kahviloissa ympäri maailmaa. Niissä minua kiusaa pari asiaa, joista harva muu kärsii. Ensinnäkin on se juttu, että olen pitkäraajaisuuteni kompensaatioksi erittäin lyhyttorsoinen. Siis vyötäröstä kainaloon on vaaksan verran matkaa.
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1261082/

Tämä aiheuttaa pöhlön efektin.
Useimmat pöydät ovat hiukka liian korkeita, ja melkein kaikki baarituolilla varustetut korkeat pöydät ovat suorastaan vaikeita. Pystyn hörppäämään kupista nostamatta sitä pöydältä . Melkein leuka on pöydässä kuin pikkulapsella. Näyttää tosi hullulta, kun seisomapituutta on kuitenkin 188.

Sahatkaa pöydänjalkoja! Ne ovat normaaleillekin liian korkeita. Myös Torrefazione, haloo!

---------------------------------------------------------------------------

Toinen, vielä henkilökohtaisempi kirous on Huojuva Pöytä. Jos joku muu valitsee minulle pöydän, se on vakaa kuin silokallio. Jos minä valitsen, pöytä perskules keikkuu kuin mekaaninen rodeohärkä.

Teimme kerran Roomassa testin. Tullessamme tyhjälle isolle terassille, jossa oli n.50 pöytää, minä valitsin pöydän. No, sehän steppasi paikallaan jokaisesta kahvilusikan liikkeestäkin. Otat pöydältä edes servetin, klopklop, kahvia tassilla, jalallinen lasi on kaatua.....jne.
Kokeilin naapuripöydät. Vakaat kuin videokamerani kolmijalka. Suutuin ja kokeilin jokaisen pöydän! Yksikään muu ei helskutti keikkunut!

Maltalla nauratti, kun tulimme ulkoilmakahvilaan entisen tykistöbunkkerin pihalle. Kaikki oli metristä rautabetonia, ja penkit ja yksijalkaiset pikku pöydätkin olivat betonia. Sanoin, että nyt ei ainakaan pöytäni perkele keiku!

Kannoin tavarat pöytään. Istuin ja piankin tuli nojattua kyynärpäällä. Betonipöytä huojahteli naristen! HÄHH? Betoni oli heti kannen alta huonosti valettu, ja sisään päässyt ruostekosteus oli turmellut raudoituksen ja halkaissut jotenkin reidenvahvuisen jalan, joka huojui yhden paksun raudan varassa....

Nyt olen jo luopunut toivosta, ja aina heti istuessani pöytään keikutan sitä rutiininomaisella alistuneella liikkeellä. Jos vaimo ei ole mukana, pitäisi kai aina pyytää jotain ventovierasta valitsemaan pöytä minulle.
-" Rouva hyvä, saatte 50 senttiä, jos valitsette minulle pöydän."

-------------------------------------------------------------------

Cityn "poika_laseissa" houkutteli minut sekopääleffaa katsomaan.
http://www.city.fi/yhteisot/blogit/poika_laseissa/116857/

Tempaisin mukaani pikku popcornit ja huomasin maksaneeni 3,90 1,5 litrasta poppareita, kiesus. Ei se nyt mitään, mutta sitten tein tietämättäni Mr.Beanit. Tuikkasin sekaan "voinmakuista" maustetta pullosta, jotta tulisi eräs nuoruuden jenkkilänmatka mieleen. (Jenkit pistää VOITA, natcherly!) Pimeässä leffassa mutustelin.

Kun valot syttyivät jälleen, huomasin että valkoinen voimauste oli maustanut takinrinnukseni, lakkini ja sylini kokonaan. ja tietty olin kokomustissa vaatteissa. Pömistely vain levitti, ja hieroi tahnaksi tuon jauheen. Palasin kotiin näyttäen ihan ninjalta joka on tapellut jauhovarastossa.