"Jo muinaiset roomalaiset" havaitsivat, että miljoonakaupungin tarpeisiin ei voitu sahata marmoria käsivoimin. Nyt ei tarvittu suuria pyramidin rakennuskiviä tai kreikkalaistemppelin pylvään paloja, vaan mahdollisimman ohuita värikkäitä kivilevyjä.
http://www.flickr.com/photos/antmoose/19674209/sizes/o/in/photostream/
Sahattavan määrä nousi satakertaiseksi. Mikä neuvoksi?
Viime aikoina on saatu selville, että heillä oli monia vesivoimalla käyviä kivensahauslaitoksia, joissa sama vesiratas käytti kahta sahaa yhtaikaa, joten kivimiehille jäi tehtäväksi kivien siirtely, sahauksen jäähdytys ja sahan huolto. Tämä, samoin kuin vastaava suuren mittakaavan tapa viljan jauhamisessa, oli koneellistumisen synty. Orjia ja työmiehiä alkoi jo vapautua inhimillisempiin hommiin, jopa pintamaan siirtoa kaivostoiminnassa tehtiin lapiomiesten sijaan vedenpaineella.
Seuraava tärkeä vaihe työläisten korvaamisessa koneilla tulikin varsin myöhään.
V. 1700 Thomas Newcomen paransi kaivospumppujen lähes käyttökelvotonta höyrykonetta niin, että se yleistyi Euroopassa. Pumppaajia ei tarvittu enää.
1733 britit keksivät, että kudottaessa ei tarvitakaan kahta miestä tökkimään sukkulaa edes takaisin loimien välissä, vaan pianon vasaroita muistuttavat iskimet voivat lyödä pyörillä varustettua sukkulaa vuoron perään. Joka kangaspuu jätti näin kaksi miestä - ja perhettä - vaille toimeentuloa. Keksijästä tuli niin epäsuosittu että hän joutui pakoilemaan loppuikänsä.
Näihin aikoihin briteissä maat jaettiin uudelleen, ja suuret määrät köyhälistöä joutui kodittomiksi. Tämä massa oli äärihalpaa työvoimaa alkavalle teollistumiselle, enkä rasita teitä kuvailemalla tarkemmin sitä riiston ja kurjuuden määrää joka seurasi. Teollistumisen vaihtuessa koneellistumiseen olot vain pahenivat, sillä nämä kurjatkin työt vähenivät. 1700 -luvun lopulla jo noustiin kapinaankin ja kehruukoneita rikottiin.
1800 -luvun alussa epätoivoiset työläiset muodostivat mafian lailla operoivan salaseuran, "Luddiitit", jotka lähettivät tehtailijoille uhkauskirjeitä, ja ehkä joku sai hevosenpäänkin sänkyynsä, noin vihjeeksi. Koneita tuhottiin jo matkalla asennettavaksi, ikkunoita rikottiin ja tehtaita poltettiin.
Kähinä jatkui vuosikaupalla: armeija puolusti tehtaita, tehtailijoita murhattiin, luddiitteja pidätettiin ja teloitettiin, ja uskonpa aurinkoisen Australiankin saaneen noina aikoina paljon reippaita käsipareja pakkotöihin, virkistävän laivamatkan jälkeen.
Tämä kehitys on sittemmin jatkunut: yhä uusia koneita yhä monipuolisempiin töihin. Metsäteollisuudessa näkyy varmaan selvimmin, mikä vaikutus työllistävyyteen oli ensin moottorisahoilla, sittemmin isoilla autoilla ja metsäkoneilla. Uittomiesjoukot sun muut kutistuivat muutamiksi metsäkoneen kuljettajiksi ja rekkamiehiksi. (Tehokkuus meni, muuten, samalla niin pitkälle, ettei suomalainen puupellon tuotos enää kelpaa purjeveneiksi eikä laatuhuonekaluiksi; rakentajillakin on vaikeuksia sen kanssa.)
Tehtaissa koneistuminen aiheutti onneksi senkin, että saatiin uudenlaisia, ja ihmiselle mukavampia työpaikkoja menetettyjen raskaiden, meluisten ja pölyisten tilalle. Kun kotimaan kuluttajalla alkoi olla varaa, ja myyntiä suuntautui ulkomaillekin, tapahtui sama kuin tervan viennissä aikoinaan. Paljon uusia työpaikkoja, lisää ansiotasoa, ja sen myötä enemmän kulutusta, ja positiivinen kierre oli valmis. Ammattiyhdistysliikkeen nousu sattui samaan aikaan kun naapurimaamme stalinismiin johtanut vallankaappaus, ja kun naapurimaassa oli tuo pelottava työläiskapinan sytyke ja tuki, tehtaiden omistajat olivatkin yhtäkkiä valmiit kompromisseihin säilyttääkseen yhteiskuntarauhan. Näin olivat koossa kaikki hyvinvointiyhteiskunnan palaset: tehtaat, koneet, investointipääoma, työläiset, ja ammattiyhdistykset, jotka yhdessä, horjuen mutta vääjäämättä, synnyttivät positiivisen kierteen.
Mutta juuri nykyaikana olemme aivan ennennäkemättömien haasteiden edessä. Kun tehtaat tulevat yhä hienostuneemmiksi, ne eivät enää tarjoakaan suurta määrää työpaikkoja, vaikka tehtaita syntyisi kuinka! Moderni paperitehdas pyörii ydinosaamisensa suhteen muutaman kymmenen huipputyöntekijän ympärillä. Kun katsomme filmiä tuliterästä jättiläiskokoisesta metallituotetehtaasta, niin kuvassa ei näy montakaan ihmistä vaikka tuotantomäärät ovat huikeita.
Sähkömoottori- ja taajuusmuuttajatehtaat ovat mahdollistaneet tällaisen, ja nyt ne ovat itsekin saman muutoksen edessä. Työ pilkotaan ensin pieniin osiin, ja tällaiseen yhden toiminnan pisteeseen esimerkiksi asennetaan sellainen älykäs käsiruuvain, joka tietää mitä pulttia ollaan kiristämässä, ja jopa säätää momenttia sen mukaan monesko vääntökerta pultilla on menossa. Väännin ei toimi, jos ihminen yrittää kiristää väärässä järjestyksessä.
Käsiruuvain itse, haluttaessa, jopa kuittaa työvaiheen tehdyksi! Tuloksen arvaa. Virheitä ei tule. No sehän on tietysti hyvä, työläisen stressikin vähenee. Mutta: tällainen työ voidaan antaa vaikka melkein lukutaidottomalle, jos vain halutaan. Halpaa työvoimaa tuotetaan jo kaukomailta, ja jos rajat avataan, tehtaan portille kerääntyy (palkalla millä tahansa) laumoittain halukkaita työntoivojia kuin Steinbeckin romaanissa. Eräänlainen paluu kehruukoneiden synnyn ajan riistettäviin työläislaumoihin?
Todennäköisempää kuitenkin on, että työpisteeseen johdetaan liukuhihna, ja siihen istutetaan robotti! Ne ovat yhä halvempia. Robotti painaa pitkää päivää, eikä rasita henkilöstöpäällikköä.
Applen mobiilituotteita tekevän Foxconnin emoyhtiöllä on 10 000 robottia, ja suunnitelma on että niitä olisi miljoona, parin vuoden sisällä! Syynä kiinalaisten liialliset palkat. Kuulostaa tutulta historiasta... Uusia työpaikkoja tullee 2000, mutta arvatkaa, montakos poistuu! Robottityypiksi on kaavailtu - kas, ABB:n "Fridaa", mutta määrä on niin mahtava, että se tullaan takuulla kopioimaan ja tekemään "oma". Jahka näemme lisää suuria tehtaita, joissa robotit tekevät robotteja, niin...
