Jekut eli pranksit, joita sanotaan nykyään Duudson -aikaan källeiksi, ovat elämän suola.
Huolimatta aikuisikäni äärimmäisen olemattomasta sosiaalisesta elämästä, jotain on tullut tehtyä. Äärimmäisen luova mielikuvitukseni olisi toisissa oloissa saanutkin pahaa jälkeä aikaan.
Lapsuudesta tulee mieleen se, kun eräs meistä pikkupojista oli käynyt ostamassa pilailupuodista (tuolloin ääriharvinaisen) pehmeän kumisen kakan. Hänellä kävi huono tuuri, kun satuin salaa näkemään kun hän jemmasi pötkylänsä metsään normaalireittimme varteen. No hänen poistuttuaan, pitihän se toki vaihtaa aitoon, joita olikin tuolloin laaja värivalikoima saatavissa.
Kun seuraavan kerran kuljimme porukalla tuon paikan ohi, poika halusi shokeerata meitä tarjoutumalla syömään maksusta koirankakkaa, voi hurja! Kaikki paitsi hän tiesivät "vaihdokkaasta", ja keräsimme kolehdin, sillä ehdolla että tavara kaapaistaan ja syödään aivan salamannopeasti. Esityksestä tuli hauska, vaikka pila oli kääntynyt ympäri. :-D
Myöhemmin on läsnäollesani vihdan sisään ilmaantunut nokkosia, ja erinäisiä savukkeita on terästetty kiväärin ruudilla (arvaatte kyllä) tai magnesiumnauhalla (suuri valkoinen liekki).
Voin myös vakuuttaa, että kyllä sellaista oikeastikin tapahtuu, että kokki, khöm, rikastuttaa kilpakosijan ruokia laksatiivilla juuri ennen romanttiseksi aiottuja treffejä.
Itsekin olen ollut myös kohteena; huumorintajuni riittää kyllä! Tietysti taannoin ammattikeittiöissä teimme temppuja melko jatkuvalla syötöllä. Ilmassa lenteli kananmunia: tyhjennettyjä, keitettyjä ja raakoja. Jauhopussien pohjissa oli yllättäviä heikkouksia ja työtoverien siviilitavaroihin ilmaantui kaikenlaista. Itse aioin kerran maksaa raitiovaunussa, ja taskuni olivat täynnä herneitä. Tongin rahaa laukustani - ja vedin sieltä puolikkaan siankallon.
Mutta nykyisen työpaikkani tapakeppostelija -tuttavan vaikutuksesta olen saanut luovuuteni kukkaan. Soivien onnittelukorttien soittimen loputtomiin jatkuvaa piipitysintoa ja hyvää piilotettavuutta on hyödynnetty...
Eräs sähköasentajan haalareita käyttävä työtoveri halusi välttää pitkän kävelykierroksen hyllyrivien taitse käydessään päivittäin lämmitttämässä mikroruokansa. Hän tapasi puristautua kulmikkaan pylvään ja raskaan hyllystön välisestä raosta. No, piirsin lattiaan kynällä viivan, ja JOKA päivä siirsimme isolla trukilla tuota erittäin painavaa hyllystöä 5 milliä pylvääseen päin.
Seurasimme päivittäin salaa yhä vaivalloisemmaksi muuttuvaa pusertautumista. Eihän kukaan voi kuvitella että tonneja painava hylly liikkuu!
Sitten lopulta tapahtui väistämätön: mies jäi haalarinsa teräsnapeista kiinni hyllyyn. Ei päässyt eteen eikä takaisin. Tirskuimme tirkistellessämme, miten hän ei edes kehdannut huutaa ohikulkijoita vetämään hänet irti. Kun hän lopulta palasi työpisteeseen, repesimme kun hän sanoi:
-"Voi hitto kundit, ihme juttu, yritän syödä aina vähemmän,
mutta lihon aina vaan!" :-D
-----------------------------------------------------------------
Yksi hyvä IDEA teille olisi tässä:
Kun kuljet selin sinuun istuvan työkaverisi pöydän ohi, ja samalla näet että pomonne tulee käytävällä sopivan etäisyyden päässä vastaan, niin et vilkaisekaan pomoa, vaan pysähdyt ja sanot katsoen näyttöä kauhistuneena: -"Mitä kauheaa tuo koira tekee pikkutytölle! Hyi, pois tuollainen!" ja samalla näpäytät vaikka enteriä, ja jatkat matkaa närkästyneen näköisenä. Pomo kuuli sanasi, ja saapuu työpisteeseen luullen että siellä oli eläinpornoa. Saat itse päättää, menetkö selittämään että leikkiä, ja että selitätkö tahallisen valheellisen näköisenä. Erityisesti naispomoille. Mutta eihän näin ystäviä saa; itse en ole tätä kokeillut.
-------------------------------------------------------------
Avokonttorissamme oli eräs mies, joka inhosi niitä mikrokokoisia kukkakärpäsiä.
Hän kävi jo muiden hermoille partioidessaan naapuripöytiä kauempaakin, että:
ei kai sinulla ole hedelmiä täällä, älä syö voileipää, heti pois tuo limpsapullo, katsonpa onko sinulla täällä roskiksessa banaaninkuoria, olenhan kieltänyt, nuo sinun kasvisi varmaan levittävät kärpäsiä, anon että ne kielletään.
Suunnittelin vastaiskun. Hänen työpöytänsä vetolaatikoiden alla oli laatikostorakenteen pohjalevy, jossa oli jostakin syystä kulmissa pari kolmiomaista ilma-aukkoa. Juuri ennen viikonloppua asensin pohjalevyn alle ilmastointiteipillä tarjottimen, jolla oli kaikenlaista kosteaa kärpästen herkkuruokaa. Millin rako vain jotta kärpiäiset mahtuvat seisovaan pöytään, ja pullein vatsoin reippaina pois. Suurempilukuisina.
Maanantaina kärpäsiä oli jo jonkin verran, "miten niitä nyt tässä on..."
ja tiistaista lähtien pöydän ympärillä näyteltiin Hitchkockin Linnut uudestaan, pääosassa niuhomies ja sakeneva kärpäsparvi... :-)
Päivä päivältä yltyvä ilmasirkus ajoi miehen suunniltaan! Pohjalevyn kolmioaukoista pääsi hyvin lentämään jopa sisälle vetolaatikoihinkin.
Sain puheluita: "Hei tuu nyt katsomaan, se aukaisi vetolaatikon ja kauhea pilvi tuli sieltä, se huitoo ihan raivona! " :-D
Niuhomies siivosi hullun lailla, pesi lattiaa mopilla, pyyhki seinäkkeet ja tietokoneetkin jollain hapolla, tyhjensi rulokaapit, repi laatikotkin pois myös pöydästään. Mutta eihän hän nähnyt mitään, kun ei kukaan voi ajatella että 10 senttiä lattiasta, pohjalevyn ALLA, leijuu pikkukärpästen orgia-lentotukialus! Ne jotka olivat perillä jekustamme, lausuivat miehelle ohi mennessään esim -"Kyllä sinun pitäisi varmaan peseytyä useammin."
Loppuviikolla hän tuli sitten, ilmeisesti epätoivosta uupuneena, laittaneeksi poskensa kiinni lattiaan, ja nähdessään teippiviritykseni,
sai todellisen ahaa-elämyksen! :-D
Ja tietenkään kukaan ei tunnustanut tienneensä mitään...
